Harmaata

Jalkaisin alkaisin tämän vuoden...Tämän on tarkoitus olla kävelypäiväkirjani, johon kirjaan mietteitä kävelyiltäni. Olivatpa ne reippahampia lenkkejä tai ei-kuntoilua, leppoisampaa jalan liikkumista vaikka sitten kahvilaan ja takaisin.

Kävely on kivaa. Arkisin yritän välttää auton käyttöä (onneksi työmatkan voi taittaa jalan); mieluummin nautin raittiista ilmasta ja saan kävelyajan asioiden miettimiseen sekä ympäristön tarkkailuun.

Tämänpäiväinen kävely oli taasen kuntovauhtinen Tuomiojärven lenkki. Lauhempi sää tarkoitti sitä, että askelten ja renkaiden alla olivat teiden pinnat kiillottuneet liukkaammiksi eilisestä. Hiekoitusauto ropisutti liukuesteitä autojen kulkua helpottamaan, mutta kävelytiet olivat vielä liki hiekoittamattomat. Taivas: harmaa.

Luistelukaukalon viereisessä rinteessä pikkupoika heittäytyi lumilohkareen taa piiloon minut havaitessaan, en ollut häntä huomaavinani. Hiihtäjä suihki kuuluviin ennen kuin näkyviin Rautpohjanlahdelta. Kolme vaaleanpunaista toppatakkia seisoi keskellä kävelytietä, mutta heidät mahtui hyvin kiertämään. Rollaattori tuli rauhallista tahtia vastaan, kahiseva hölkkääjä jatkoi kännykkäkeskusteluaan reippaassa vauhdissa. Hengästyn jo ajatuksesta! Tytöt roikottivat käsissään mustia muovisäkkejä matkalla mäenlaskuun. Dalmatialaisen seuralainen potki hilpeätä vauhtia potkuriaan. Ei näkynyt pilkkijöitä, avantokin oli tyhjä; liekö naamaa jäähdyttävä tuuli karkottanut osan ulkoilijoista. Kuuma mehu maistui kävelyn jälkeen.

Milloin minulla on seuraavan kerran aikaa näin hyvään lenkkiin? Lepopäivä jaloille taitaa kuitenkin olla paikallaan.

Kommentit

Suositut tekstit