Kaksi järveä

Taidan kiertää kaksi järveä, sanoin lähtiessäni. En Jyväsjärveä ja Saimaata, tai edes Päijännettä, vaan Palokka- ja Tuomiojärven. Jos vielä Palokkaan päästyä siltä tuntuu. Sitä paitsi, jos on jo kiertänyt Palokkajärven, on jo aika sama, tuleeko vanhaa Saarijärven tietä kaupunkiin, vai Haukkalan kautta.

On mielekkäämpää kävellä lenkki, jonka aikana ei tarvitse kulkea samaa väylää kahteen kertaan eri suuntiin. Onneksi tästä on helppo lähteä sellaisille lenkeille ja on tunne, että tavallaan käy jossain samalla. En lähtenyt nyt kuitenkaan maksimoimaan matkaa kulkemalla mahdollisimman tiiviisti rantoja pitkin, järvien kierto tulisi vain samalla.

Laskeuduin Taulumäeltä Suvantotietä Tourujoen varteen. Joen jää kuin maitolasia. Ihmiskädet heitelleet lumipalloja jäähän kokeillakseen, meneekö rikki. Ei ollut mennyt. Lohikosken Tyyppäläntiellä tuoksui ihanalta - savun tuoksun lähteeksi paljastui ainakin viisi iloisesti tupruttavaa omakotitalojen savupiippua. Liekö takkatulta vai saunako jo lämpenemässä. Ritoniemi ohittui vaivattomasti. Olenko joskus pitänyt tätä vain pyöräily-, ei kävelymatkana?

Palokan koulukeskus ja Rovastintie...sitä suoraa on tullut kuljettua sen ziljoona kertaa. Pappilanjoen sillan alla vielä sulaa. Mietin, mistä menee paras kävelyreitti Ruokkeen tielle ja astelin urheasti eteenpäin, minulle uusi alikulkutunneli suoraan Euromarkettia kohti varmaankin vie sinne minne pitää? Ja oikealle jäi uudempi hökötys, ABC-landia. Sen alle jääneen maa-alueen poikki olen tepsutellut pellon poikki tallattua polkua kouluvuosina huivi päässä, harmaat huopatossut jalassa ja äidin vanha turkki päällä kovissa pakkasissa, kipittänyt äkkiä nelostien yli pilkkosen pimeässäkin...onko siitä ihan oikeasti jo sata vuotta, tai ainakin melkein...

En ollut aiemmin hoksannut, että Ruokkeen tiellä on pitkä loiva nousu ja sen jälkeen tulee vielä pari ylämäkeä ennen kuin loppureitin tietää kevyemmäksi. Reidet ja pohkeet ilmoittivat jo, että kiitos vaan, ja täytyi ottaa sisäinen sisumotivaatiopuhe, että ylämäen jälkeen vauhti on palautettava ripsakammaksi, vielä jaksaa. Oli ihana päästä kotona lumitöiden jälkeen saunaan. Ja jalat ylös lauteilla.

Kommentit

  1. Kyllä siitä varmasti sata vuotta pian tulee, tai ainakin jokunen kymmen, kun ei ollut alikulkuja nelostien ali, nelostieltä Saarijärventielle hipsittiin polkua pitkin eikä kevyen liikenteen väylistä Saarijärventiellä ollut tietoakaan. Ei ollut liikenneympyröitä eikä siltaa. Kauppoja oli kolme (Mäki-Matti, Keskimaa ja Perälä) ja huoltamoita yksi (Unkka eli Union). Nelostiessäkin oli vähemmän kaistoja...

    VastaaPoista
  2. Nyt siellä on alikulkuja niin paljon että menee pieni pää ihan sekaisin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit