Mittaamattoman pieniä askelia

Maata peitti alkuillasta lumen hatara harso, neljän kieppeillä alas laskeutunut. Aamulla sain nauttia linnunlaulusta matkalla töihin. Tuntui ihan keväiseltä.

Kiristynyt pakkanen punoitti poskia, kun viipotin keskustaan turhakeostokselle: askelmittaria hankkimaan. Päätin kokeilla, näyttääkö tarjousmittari edes sinne päin luotettavan oloista lukemaa ja jos näyttää, voisiko se motivoida parhaassa tapauksessa lisälenkkiin. UKK-instituutin tutkimusten mukaan puolen tunnin reipasvauhtisen kävelyn aikana otetaan 3100-4000 askelta. Kävelin mittari vyötäröllä yhteensä reilun tunnin ja pikku Dunlop-halpismittari näytti saldona reilun 1500 askelen lukemaa. Se siitä...ja mittarilla näyttää kertyvän enemmän askelia kotona kuin aidolla kävelylenkillä.

Onneksi kävelylle alkaa jo oikeasti tehdä mieli kotiin tultua, toisin kuin viikko sitten, jolloin keksin vielä syitä jäädä sohvalle. Iltalenkillä oli hauska kuunnella lämpötilaa lumen äänestä. Korteniityllä oli polku, jota aurinko ei ollut sulattanut, ja sen lumista ja jäistä polkua kulkijan kuuli jo kaukaa rapsahtelevista askelista. Lauhalla säällä askelten äänet ovat niin paljon pehmeämpiä.

Korteniityn keskeneräisen asuinalueen (muutamia valmiita kaksikerroksisia rivitaloja ja omakotitaloja) poikki pääsin hetkeksi ylellisyyteen: tähtitaivaan alle. Katuvaloja puuttuu muutaman sadan metrin matkalta niin sopivasti, että tähdet näkyvät kirkkaalla loistavasti.
Ihan kuin olisin ollut kauempanakin kuin 3-4 km kaupungin keskustasta. Otava ja Orion erottuivat taivaalta. Kun alue on aikanaan rakennettu täyteen ja valaistus asetusten mukainen, ei tähtitaivas näy enää samoin.

Laajavuoren hyppyrimäen valot loistivat kauas vielä kuuden maissa illalla, mutta lähellä kahdeksaa suksiniekkoja palvelivat enää laskettelurinteen ja latujen valot. Sain puhelimesta seuraa osaksi matkaa Vehkakujalle saakka, terveiset Kuopioon! Laajavuorentieltä Vehkakujalle johtanut kävelytie oli hyvin uusi, kuljin sitä itsekin ensimmäistä kertaa. Jännää että noin lähelle tulee vielä uusia teitä.

Kommentit

  1. Hei, Kenkä! Tuo askelmittariongelmasi tuntui tutulta. Sain kotona kerättyä mittarillani ihan mukavan askelmäärän, mutta kävelylenkin jälkeen saldo saattoikin olla yllättävän pieni. Kunnes huomasin askelmittarin sivussa olevan pienen säätimen, jolla mittarin herkkyyttä voi säätää. Omassa mittarissani se on semmoisessa paikassa, että saattaa ehkä säätyä vähän itsekseenkin. Jos mittari on säädetty herkäksi, niin se laskee askeleeksi pienenkin liikahduksen. Toisaalta, jos herkkyys on pienin mahdollinen, mittari ei välttämättä reagoi kaikkiin askeliin. Sehän ei tiedä kävelystä mitään. Sille riittää "askeleeksi", että sitä ravistaa. Omissa kokeiluissani olen saanut puolessa tunnissa käveltyä tuon UKK-instituutin arvion verran askelia, kun olen ensin tarkkaillut kävellessäni, että herkkyys on sopiva.

    VastaaPoista
  2. moi Mei! Samat ovat havainnot, sisällä mittari ilmeisesti rekisteröi suht oikein, mutta ulkona ei. Tuota onnetonta rekkulaa (jossa ei ole säätimiä) on nyt testattu useaan otteeseen ulkonakin eri kiinnityskohdissa, mutta uskottavaa lukemaa se ei saa aikaan ulkovaatteilla ulkona liikuttaessa. Tuomio on, että Dunlopia pitäisi kävelyttää ulkona noin 10 tuntia päivässä reippailla lenkeillä ja sitten 10,000 askelta ehkä saisi juuri kasaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit