Siirry pääsisältöön

Mittaamattoman pieniä askelia

Maata peitti alkuillasta lumen hatara harso, neljän kieppeillä alas laskeutunut. Aamulla sain nauttia linnunlaulusta matkalla töihin. Tuntui ihan keväiseltä.

Kiristynyt pakkanen punoitti poskia, kun viipotin keskustaan turhakeostokselle: askelmittaria hankkimaan. Päätin kokeilla, näyttääkö tarjousmittari edes sinne päin luotettavan oloista lukemaa ja jos näyttää, voisiko se motivoida parhaassa tapauksessa lisälenkkiin. UKK-instituutin tutkimusten mukaan puolen tunnin reipasvauhtisen kävelyn aikana otetaan 3100-4000 askelta. Kävelin mittari vyötäröllä yhteensä reilun tunnin ja pikku Dunlop-halpismittari näytti saldona reilun 1500 askelen lukemaa. Se siitä...ja mittarilla näyttää kertyvän enemmän askelia kotona kuin aidolla kävelylenkillä.

Onneksi kävelylle alkaa jo oikeasti tehdä mieli kotiin tultua, toisin kuin viikko sitten, jolloin keksin vielä syitä jäädä sohvalle. Iltalenkillä oli hauska kuunnella lämpötilaa lumen äänestä. Korteniityllä oli polku, jota aurinko ei ollut sulattanut, ja sen lumista ja jäistä polkua kulkijan kuuli jo kaukaa rapsahtelevista askelista. Lauhalla säällä askelten äänet ovat niin paljon pehmeämpiä.

Korteniityn keskeneräisen asuinalueen (muutamia valmiita kaksikerroksisia rivitaloja ja omakotitaloja) poikki pääsin hetkeksi ylellisyyteen: tähtitaivaan alle. Katuvaloja puuttuu muutaman sadan metrin matkalta niin sopivasti, että tähdet näkyvät kirkkaalla loistavasti.
Ihan kuin olisin ollut kauempanakin kuin 3-4 km kaupungin keskustasta. Otava ja Orion erottuivat taivaalta. Kun alue on aikanaan rakennettu täyteen ja valaistus asetusten mukainen, ei tähtitaivas näy enää samoin.

Laajavuoren hyppyrimäen valot loistivat kauas vielä kuuden maissa illalla, mutta lähellä kahdeksaa suksiniekkoja palvelivat enää laskettelurinteen ja latujen valot. Sain puhelimesta seuraa osaksi matkaa Vehkakujalle saakka, terveiset Kuopioon! Laajavuorentieltä Vehkakujalle johtanut kävelytie oli hyvin uusi, kuljin sitä itsekin ensimmäistä kertaa. Jännää että noin lähelle tulee vielä uusia teitä.

Kommentit

  1. Hei, Kenkä! Tuo askelmittariongelmasi tuntui tutulta. Sain kotona kerättyä mittarillani ihan mukavan askelmäärän, mutta kävelylenkin jälkeen saldo saattoikin olla yllättävän pieni. Kunnes huomasin askelmittarin sivussa olevan pienen säätimen, jolla mittarin herkkyyttä voi säätää. Omassa mittarissani se on semmoisessa paikassa, että saattaa ehkä säätyä vähän itsekseenkin. Jos mittari on säädetty herkäksi, niin se laskee askeleeksi pienenkin liikahduksen. Toisaalta, jos herkkyys on pienin mahdollinen, mittari ei välttämättä reagoi kaikkiin askeliin. Sehän ei tiedä kävelystä mitään. Sille riittää "askeleeksi", että sitä ravistaa. Omissa kokeiluissani olen saanut puolessa tunnissa käveltyä tuon UKK-instituutin arvion verran askelia, kun olen ensin tarkkaillut kävellessäni, että herkkyys on sopiva.

    VastaaPoista
  2. moi Mei! Samat ovat havainnot, sisällä mittari ilmeisesti rekisteröi suht oikein, mutta ulkona ei. Tuota onnetonta rekkulaa (jossa ei ole säätimiä) on nyt testattu useaan otteeseen ulkonakin eri kiinnityskohdissa, mutta uskottavaa lukemaa se ei saa aikaan ulkovaatteilla ulkona liikuttaessa. Tuomio on, että Dunlopia pitäisi kävelyttää ulkona noin 10 tuntia päivässä reippailla lenkeillä ja sitten 10,000 askelta ehkä saisi juuri kasaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…