Puolikuutamoa ja pullaa

Aamuseitsemältä pullea puolikuu loisti vielä öistä tunnelmaa, kun kävelin asemalle. Päätin kokeilla heräämistä ja liikkeelle lähtöä parikymmentä minuuttia aiemmin, jotta voin korvata taksikyydin ulkoilmalla. Yöunista nipistäminen on kyllä uhraus, mutta oli kivempi aloittaa päivä näin.

Kaikkialla kimmelsi kristallivälkkeenä hento pakkaslumen harso; todella kaunista sekin, vaikka pinnan alla ei ollutkaan kirkas hanki vaan tumma maa. Nisulan montun yläpuolella Aatoksenkadulla tuli kävelijä vastaan. Heijastinliivi oli hänellä syystäkin päällä, olihan tämä reippailija valinnut väyläkseen ajoradan, vaikka kummallakin puolella katua oli hyvin hiekoitettu jalkakäytävä. Sillä lailla.

Tästä tulikin muuten lähes kävelyn välipäivä. Vaikka Tampereella on vielä parempi fiilis kun kävelee kiireettä Runoon kahville, tuntui ihanalta se, että jäi aikaa ylipäänsä käydä siellä ennen junan lähtöä ja kävellä uunituoreella korvapuustilla + oivallisella latella rauhoittunein mielin asemalle. Ojakadun ja Aleksanterinkadun kulmauksessa olevassa kaksikerroksisessa kivitalossa, aivan Runoa vastapäätä, oli asuinhuoneistossa valot kun astuin kadun yli. Siellä on jollain onnellisella näemmä sisällä välioven yläpuolella kaunis vanha kaari-ikkuna, jolla vielä päivystivät pienet olkipukit. Suokoon asukas anteeksi uteliaan ja lievästi kateellisen katseeni!

Kommentit

Suositut tekstit