Keskeneräistä

Valoisassa aamussa virkeitä visertäjiä. Totuttelen edelleen viileään ilmaan. Askel kulkisi, mutta kylmän kosketus keuhkoihin piinaa vielä. Parin päivän kuume ja tässä sitä ollaan; harmittaa, mutta turhaan. Pitää vain olla kärsivällinen.

Löytöretken Caminon-kävelijöistä yksi joutui mahataudin takia turvautumaan taksikyytiin saadakseen toiset kävelykumppaninsa kiinni. Toinen sai kasvot harmaiksi vetävän tuomion espanjalaislääkäriltä, joka selvästikään ei suosittele vaelluksen jatkamista pahasti kipeytyneellä jalalla.

Monikaan pyhiinvaellukselle lähtijä ei varmaankaan osaa varautua siihen, että reissu ei päätykään onnellisesti maaliin. Se on takuuvarmasti katkera pala. On osattava antaa itselleen anteeksi, jos ei pysty, jaksa tai voi jatkaa matkaa.

Kun joku vuosi sitten keskeytin Pohjois-Karjalassa Karhunpolun kulkemisen jo Ruunaalle, jäi jäljellä ollut parin päivän taivallus Patvinsuolle tekemättä. Kipeytynyt polvi olisi ehkä antanut jatkaa, mutta en halunnut uhitella ja antaa kivun paheta. Pieni narske on edelleen muistona polvessa, joten tiedän tehneeni oikean päätöksen, vaikka silloin se harmitti. Jospa saan vielä tilaisuuden jatkaa tuota kesken jäänyttä polkua.

Kommentit

Suositut tekstit