Museokävelyä


Pysähdyin Kotkassa ja suuntasin Merikeskus Vellamoon - mitä ilmeisimmin wau-arkkitehtuuria, koska satama-alueella laivojen vieressä kohoava pytinki on komean eriskummallinen. Rakennuksen seinässä tervehtivät siellä täällä samanlaisina toistuvat lasielementit, joissa on vuorotellen valokuvasta muokattu viipale laivamatkustajia ja purjealusten mastoja.

Sisääntulossa aisti tilan tunnun ja avaruuden; korkean hallin kaiteelta näkyi jo alas näyttelytilaan, jossa erilaiset alukset olivat jalustoillaan kiillotetuin kansin. Peräseinän katossa killui vesitaso. Läksin seikkailemaan museo- ja näyttelymaailman uumeniin, mutta tiesin että en tulisi viettämään siellä koko päivää, vaikka pääsylippu olisi siihen oikeuttanut. Minä kiireinen turisti. Toisaalla ryhmä kuunteli rauhassa opastusta, jossain räpsyivät kamerat (salama kielletty) tai merikarhun oloinen herra tarkasteli puuvenettä.

Vellamo hämmensi. Toisaalta rakennus on tosi mielenkiintoinen ja yksityiskohdiltaan viehättävä ja näyttelyissä on samoin kivoja jippoja. Mutta minä onneton en napannut kouraani esitettä, jonka kannessa todetaan jotain sellaista kuin "opas navigointiin" (vilkaisin läpyskää lähtiessäni). Kävin niin Kymenlaakson museon ja merimuseon ja vaihtuvassa valokuvanäyttelyssä, mutta jo mentyäni Kymenlaakson museon toista laitaa läpi rakennuksen toiseen päähän tuli hämmentynyt olo. Miten ja mitä täältä löytää mistäkin? Rakennuksen korkuinen alakerran näyttelyhalli on se maamerkki, jonka varassa voi tavallaan suunnistaa. Kaipasin jotain selkeyttä opasteisiin, jotta kaltaiseni ei-kokopäivän-turisti tuntisi tietävänsä, missä on mitäkin. Opas navigointiin olisi helpottanut oloani, fiilis oli kuin sokkeloisessa saaristossa olisi melonut; tuolla on jotain samantapaista, mutta missä olen kartalla?

Vellamon sivuilla sanotaan: Näyttelyissä ei ole pakollista kulkusuuntaa tai katkeamatonta juonta, josta voisi pudota reitiltä poiketessaan. Jos palaan sinne, nytpä tiedän.

Kommentit

Suositut tekstit