Napakelkka

Viitaniemen Kasinonmäen juureen on ilmestynyt napakelkka. Ei siis järven jäälle, vaan siihen naamanurmen juurelle. En ainakaan usko että päivänvalossa näkemän kelkan pyöräytys, joskin sadan metrin päästä, oli hallusinaatio. Vaikka mistä sitä tietää.

Olin taas ovela, otin iltakävelyseuraksi kierrätykseen menossa olevan nestepakkauskartonkipussin. Kevyttä kannettavaa, josta pääsee eroon jo alkumatkasta Palokunnanmäellä. Käännyin Palokunnantieltä Letkutielle, mäkeä alas Savelaa kohti. Kerrostalojen katveessa Letkutien päässä seisoo edelleen uljaasti kaunis vanha vihreä puutalo, arviolta 1920-luvulta. Talo vaikuttaa hieman hämmentyneeltä aikojen saatossa ympärillään tapahtuneista muutoksista, onhan sitä takuuvarmasti reunustanut avara peltoalue, mutta onneksi se on jäänyt asutuksi ja muistuttamaan menneistä ajoista tässä kaupungissa, jossa vanhoja rakennuksia on liian usein jyrätty maan tasalle.

Laajavuorentien varressa liikenteen melu on kova, oli huojentavaa kääntyä alas palaamaan rauhoittavan Emännäntien kautta kohti kotia. Sain kävelyn ajan seurata loppupäivän sinen tummumista pakkasyön syvänsiniseen ja näin ensimmäisen iltatähden kirkastuvan taivaalla.

Kommentit

  1. Napakelkka ei varmaankaan ole hallusinaatio. Minulle on kerrottu, että ainakin kaksi tiettyä pikkupoikaa on kirkunut hiihtolomalla sen kyydissä.

    VastaaPoista
  2. Viimeinen virkkeesi on ihanan kuulas. Sitä sopii lukea kesällä ja syksyn vesisateessa, jos haluaa tavoittaa tunteen siitä, millaista on kevättalvella.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit