Pakkasta

Kiedon huivin tiukemmin kaulan ympäri enkä enää ota pipoa pois osaksi matkaa. Lämpömittari huitelee vilpoisammalla puolella edelleen, on kuulasta ja kaunista, lumi kimaltelee ihanasti kaikkialla. Sitkeät jalkapalloilijat treenaavat näinäkin iltoina Vehkalammen kentällä - uskomatonta. Haikailen kävelylenkille iltaisin, mutta viime päivinä on ollut muuta ohjelmaa ja olen tyytynyt jalkailemaan vain töihin ja sieltä kotiin.

Ehdin kuitenkin katsoa löytöretkeläisten kävelyä Teemalta maanantai-iltana; sekin huvitus lähiviikkoina päättyy, kun Santiago de Compostela on ruudussa saavutettu. Omissa ajatuksissani on alkanut pyöriä kysymys, missä ja milloin askeltaisin pidemmän reissun keväällä tai alkukesästä, viikon, vai lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Hmm.

Kommentit

  1. Nyt kun Löytöretki on päättynyt, omat aiemmat vähän kyllästyneet (vähättelevät?) kommentit hävettävät. Urakka on valtava, eikä sitä kuka tahansa ole valmis ottamaan. Kokemuksena se on varmasti unohtumaton. Luulen, että minua on vaivannut myös kuvitelma siitä, että (yksin) vaeltajan on oltava innostunut tekemään tuttavuutta kaikkien muiden kanssa. On varmasti mahdollista vaeltaa myös keräämättä ystävyyksiä, vaikkakin muut vaeltajat huomioiden.

    VastaaPoista
  2. Kivaa, jos saamme lukea mahdollisesta pitemmästä reissustasi jokusen sanan matkan varrelta! (Niin, edellyttää tietysti nettiyhteyttä siellä jossakin...)

    VastaaPoista
  3. Itselleni sopii hyvin yksin kulkeminen; siinä pääsee helpoiten juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Ja voi myös päättää, että ei juttele moikkaamista enempää, jos ei huvita.

    Reissun päältä viestiminen olisi hauskaa, mutta pitää katsoa, onnistuuko. En voi ptää mukana yhtään lisäpainoa, koska repun paino pitää optimoida mahdollisimman kevyeksi. Katsotaan, riippuu reitistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit