Lontoo: Docklands


Perjantaikävelykseni valitsin oivan oppaan Steven vuoksi Brave New World: The Docklands Explorer -kävelyn, jonka lähtöpaikka on perjantaisin 13.30 Tower Hillin metroaseman viereisen suuren aurinkokellon (The Great Sundial) luona. Jo aurinkokelloa ympäri kulkien voi oppia Lontoon historiasta, sillä laatoissa käydään läpi kaupungin merkittäviä tapahtumia.

Roomalaiset perustivat Londiniumin noin vuonna 50 jKr. Siellä oli vuonna 60 jKr jo 30 000 asukasta, mutta kuningatar Boudican joukot tuhosivat kaupungin vuonna 61. Musta surma vuonna 1349 aiheutti valtavan väestökadon - peräti yli 35 000 asukasta kuoli - joten oli hämmentävää huomata, että vuonna 1400 asukkaita oli 45 000! Nythän lontoolaisia on liki 7,5 miljoonaa...

Kun ihmettelin tenniskenttää Towerin linnanpihan laidalla, kertoi Steve että linnassa asustavat Beefeaterit (”vartijaherrat” komeissa musta-punaisissa kostyymeissään), joten kenttä on heidän käytössään. Neljän hengen ryhmämme eli opas, kaksi lontoolaista ja minä, läksi astelemaan aurinkoisessa säässä Thamesin pohjoisrantaa kohti itää ja Canary Wharfia. Heti turistikansoitetun Tower Bridgen jälkeen alue hiljenee ja jokinäkymä peittyy St. Katharine's Dockissa 1970-luvulla rakennettuun The Tower-hotellikolossiin (entinen Tower Thistle), jonka juurella on sinänsä soma pyöreä valkoinen paviljonki - ja “tietenkin” Starbucks-kahvila. Näiden rakennusten paikalla oli kuitenkin vuodesta 1148 vuoteen 1825 St. Katharinen kirkko, joka purettiin rakentamisen ja satama-altaiden tieltä. Silloinkin osattiin pistää vanhaa sileäksi. Satama-altaassa on kalliita venepaikkoja lyhyeen ja pidempään käyttöön. Thamesin puolella näiden altaiden takana on 1800-luvulta peräisin oleva vanha makasiini Ivory House, jonka nimi juontaa surullisesta tuontituotteesta: norsunluusta.

Kävely jatkui Wappingiin ja Hermitage Memorial Gardensiin; siellä on uusien talojen lomassa puisto, jota koristaa yksinkertainen Wendy Ann Taylorin rauhankyyhky-muistomerkki. Jos kurkistaa puiston laidalta laskuveden aikana alas, näkee vedenpinnan tasoa osoittavat merkit - viime vuosina nousuveden maksimikorkeus on kohonnut; aallot loiskivat pahimmillaan uskaliaan lähellä alimpien asuntojen seiniä. Ei tee mieli ajatella Lontoon tuhotulvista kertonutta elokuvaa!

Täytyy sanoa, että Docklands on hieno alue, johon tutustuu ehdottomasti parhaiten kävellen. Jäljellä on vielä historiaakin, kuten (käytöstä poistettuja) vesivoimalla nerokkaasti toimineita nostosiltoja, vaikka suurin osa onkin uutta. Vanhoista satama-altaista on jätetty paikoin jäljelle vain kanavamainen kapea allas, mutta yhtä kaikki vesi antaa tilan tuntua alueen asuntojen ympärille. Kodeista 15% on kaupungin vuokra-asuntoja, joihin oli melkoisen kovat jonot, kun kämpät tulivat hakuun!

Shadwell Basin on suurin jäljellä oleva satama-allas, jossa voi myös liikkua vuokraveneellä tai -kanootilla. Kieltämättä ei tulisi mieleen ensimmäisenä lähteä melomaan kyseiseen altaaseen... Ennen kuin saavuimme Regent's Canalille ja sen ohi Limehouse Basiniin, ohitimme Gordon Ramsayn kuulemma edullisimman ravintolan Lontoossa, The Narrow -gastropubin, joka on myös hänen ensimmäinen pubinsa. Steve luotsasi meidät vielä autotunnelin yllä olevaan puistoon, ohi Talon Joka Jätettiin Jäljelle (muut Yrjöjen aikaiset purettiin puiston laidalta) ja pian olimme reitin päätepisteessä Canary Wharfilla. Paluumatka olisi sujunut myös maanalaisella tai DLR:llä, mutta valitsin vesikyydin - eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun Thames Clipper oli kiitänyt takaisin Tower Hillille. Yhtäkkiä huomasin olevani toisenlaisessa Lontoossa eli jälleen muiden turistien joukossa. Suosittelen lämpimästi Green City Walks-kävelyitä, kiitos Steve!

Kommentit

Suositut tekstit