Luontokävely Harjulla


Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti tänään lähiluontoretken eli Kurkistuksen Harjun kaupunkiluontoon. Maksuton retki kesti noin pari tuntia, suosituksena oli ottaa mukaan kiikarit - lintujen tarkkailua varten. Mukana oli niin kasvien kuin lintujen tuntijoita kertomassa Harjun rinteillä viihtyvistä luontokappaleista.

Lintuihmiset kertoivat, milloin esimerkiksi vihervarpunen tai pajulintu laulaa luritteli taustamusiikkia. Heti Vesilinnasta urheilukenttää kohti laskeuduttaessa tunnistettiin kuivahkon näköiset kuuset okakuusiksi, sitten alkoi tienvieruskasvien tunnistus, koiran- ja vuohenputkista alkaen.

Urheilukentän luona tutkailimme valkokukkaisena hohtavaa piparjuurta (kuva yllä), sitten siirryimme hissukseen luonnontilaisempaa pohjoisrinnettä eli Mäki-Matin puolta pitkin kohti Norssia. Pihlajat kukkivat komeasti, mutta maan pinnallakin on vaikka mitä pientä kukkijaa - voikukkia, metsätähtiä, oravanmarjaa, lillukkaa. Kevätpiippo oli jo kukintansa lopettanut.

Pieni "kuoppa" Pitkäkadun laidalla on kuulemma ainoa niittyä edustava alue Harjulla. Yksi kävelijöistä muisteli maalaistaloa, joka aikanaan sijaitsi kadun toisella puolella - silloisen Jyväskylän maalaiskunnan puolella. Kenties lehmät ovat käyneet tässä rinteelläkin silloin? Pikku niityltä tunnistettiin kukkijoista muun muassa puistolemmikki, nurmitädyke, mesimarja, nurmitatar ja aitovirna. Norssin päädyssä opin että puna-ailakki muistuttaa erehdyttävästi itselleni tutumpaa tervakkoa.

Harjun kaupunkipuistossa oli ilahduttavasti väkeä. Urheilukentällä oli autoista ja starttipistoolin paukahduksesta päätellen väkeä yleisurheilun parissa. Kävelyporukasta joku bongasi lenkkipolun punamustissa paidoissa juoksevat miehet JyPin lätkäjoukkuelaisiksi. Kesäteatterilla harjoiteltiin uutta näytelmää; Lennä mun lempeni laulu kajahti kulissien takaa. Liekö ollut tulossa olevasta Jyväskylän kansannäyttämön Kullervosta (ensi-ilta tulossa 16.6.)?

Niinpä. Jopa Harjulle voi tehdä luontoretken ja kulkea hitaasti tutkien puita, kasveja ja linnustoa - oppaan (edes kirjan) kanssa tai ilman. Fiksu tietenkin yhdistäisi luontokävelyyn käynnin luontomuseossa Vesilinnan alakerrassa. Ensi kerralla sitten...

Kotimatkalla huomasin tarkkailevani kukkivia kasveja tarkemmin - tottahan myös metsäkurjenpolvi on jo kukassa, en vain ollut aiemmin huomannut. Muistin myös viimein tunnistaa Valokki-nettikasvion avulla kauniin kallaa muistuttavan suovehkan, joka alkaa sulostuttaa Viitaniemen ja Kortesuon välisen pitkospuupolun varsia.

Kommentit

Suositut tekstit