Pilkahdus vanhaa Raumaa

Ei yhtä raumalaista Unescon maailmanperintökohdetta ilman toista. Vanhaan Raumaan tutustuu ehdottomasti parhaiten kävellen ja ajan kanssa. Hmm, omalla viimeviikkoisella visiitillä oli aivan liian vähän aikaa hidastella askelia taajempaan. Kieltämättä olisin mielelläni häätänyt myös autot pois kapeilta kaduilta syrjemmälle (muidenkin kuin meidän turistien), mutta liike-elämä ei moisesta ajatuksesta siellä pidä. Kävelykadut olisivat omiaan puutalokorttelien valtaväyliksi. No, hyvä on, älä unta nää.

Suomessa on harvinaista saada kävellä kaupungin keskusta-alueella, jossa rakennukset ovat matalia ja henkivät romanttisesti vanhaa ja kaunista, mutta täällä se onnistuu. Muutama piha vanhan Rauman reunamilla yllätti iloisesti avoimilla porteillaan, joista ohikulkija saattoi nähdä komean punaiset köynnösruusut ovenpielessä. Entä rakennusten värimaailma? Ei tylsää yhtä ja samaa kaikkialla, vaan monia eri sävyjä ja värejä niin vaaka- kuin pystylaudoitettujen talojen seinissä. Tyylisuunnissa löytyy vaikka mitä: uusklassismia, empireä, uusrenessanssia, jugendia...tunnistamisessa voisi käyttää apuna myös tietoutta ikkunamalleista. Jos osaisi ne nimetä.

Tyydyin bongaamaan jokusen jugendia edustavan talon ja ihastelemaan kauniita koristuksia talojen laudoituksissa ja ikkunoiden ympärillä, puotien vanhaan tyyliin sopivia kylttejä sekä torin kulmatalon tornia, jonka alla roikkui optikko Ylanderin tyylikäs kyltti vanhahtavine silmälaseineen. Pitsiviikkojen mainoksen havainnon jälkeen hoksasin kuikuilla myös pitsejä. Kaupungin rakennushistoria jäi kutkuttamaan. Sen sijaan sisustusliikkeitä taitaa olla puotien joukossa jo vähintään tarpeeksi. Kuinka monta uutta koriste-esinettä ihminen voikaan tarvita? Rauma on ehdottomasti kaupunki, johon tutustuisin mieluiten tarinoivan oppaan seurassa ja vasta sen kierroksen jälkeen omin päin.

Kommentit

Suositut tekstit