Pitkoksilla

Kortesuon ja Viitaniemen jousiammuntakentän välinen polku on rauhaisa, mutta ahkerassa käytössä. Vanhat kunnon pitkospuut alkavat kylläkin paikoin olla heikossa kunnossa ja kaipaisivat eheitä lankkuja tilalleen. Näin kuivalla kelillä ei ole hätää, vaikka askel tapaa pitkospuun sijasta maata kosteikossa, mutta märempi sää tekee reitistä mutaisen. Ehtisikö joku kaupungilta ottaa korjauksen työlistalleen?

Poikkesin polulta Eerolanlahden lintutornille ihailemaan maisemia, sitten jatkoin matkaa Tiedepolun ja Viitaniementien kautta koukaten kohti keskustaa. Onpa Viitaniemen koulun Sepänkadun pääty kokenut muodonmuutoksen! Säntillinen parkkipaikka on nyt siinä, missä ennen törötti taideteos Keinumieli-Tyhjämieli-Häkkimieli nurmikenttineen (minneköhän taideteos on muuten siirretty?) ja parkkipaikalle pääsee leveitä laatoitettuja portaita pitkin keskustan suunnasta.


Viileästä kelistä huolimatta suuntasin Lutakkoon, missä astelin pitkospuiden kivisiä vastineita pitkin Lutakonpuistossa. Pyöreät astinkivet mutkittelevat polkuna nurmiaaltoja pitkin ja vievät joustopäällysteen reunustaman pyöreän keinonurmiläntin sekä mosaiikkitaideteoksen kautta Jyväsjärven rantaan. Rannan katsomomaisella puupenkillä istui lenkkeilijä nauttimassa eväitään aaltojen loiskeessa.

Lehtikuuset, ruusupensaat ja puisto-osaston kaatamien vanhojen hopeapajujen tilalle istutetut uudet sorjat yksilöt reunustavat rantaraittia Schaumanin linnalle mennessä. Linnan pihalla on torjuva yksityisalue -kyltti. Näinköhän hotellihanke etenee? Olisi kuitenkin sääli, jos pihan puustorivistöä uhrattaisiin uudisrakennuksille. Etenkin kun aivan linnan vierestä jyrättiin hienoja punatiilisiä asuinrakennuksia ja tenniskenttä Lutakon ensimmäisten uusien kerrostalojen tieltä pois - niissä olisi ollut nostalgiaa tyyliin sopivasti. Entä Keskisuomalaisen entinen edustustila linnan vieressä? Siinä näkyy pitävän tätä nykyä majaansa asianajotoimisto. Vaikka sisällä olisi kunnon keittiö vaikka kahvilan pitoon ja vieläpä ulkoterassi valmiina...

Tuuli armahti kävelijää Tourujoen laaksossa, missä oli tyyntä ja hiljaista, autojen ääni hiipui pois. Luontopolun päässä ei nyt näkynyt kieltotaulua, ilmeisesti keväisiä sortumatuhoja on jo ehditty korjata; tai no, pitää käydä toisen kerran tutkimassa, joko siellä voi kävellä. Nousin hautausmaan päädyssä ylös katumaisemaan. Ilta-auringon suuntaan oli mukava palata, sillä tässä kalseassa lämpötilassa (liekö +10 C)auringon säteet lämmittivät kummasti.

Kommentit

Suositut tekstit