Siirry pääsisältöön

Saaristokaupunkia

Kuopiossa on kesällä julkaistu esite "Kuopio kävellen" joka sisältää kolmen kävelyreitin pienet kartat ja listan kohteista/maamerkeistä kävelyreitin varrella. Reiteistä pisin on 15 km pitkä sininen reitti "Himoliikkujan Saaristokatu", joka johtaa torilta Haapaniemen kautta Saaristokatua pitkin Keilanrannan kanavalle ja pääosin samaa reittiä takaisin - siinä osa Saaristokaupungista.

Aloitimme kävelyn nelijalkaisen ystävän kanssa läheltä maamerkkiä 4 eli Musiikkikeskuksen tienovilta, mistä pääsi kivasti rantaa kiertävälle kävelytielle venesatamaan. Rantareitti kiertää Haapaniemen kärjen asuintalojen editse, minkä jälkeen edessä oli energialaitoksen meluisan rakennustyömaan kiertäminen osin käytössä olevan ajoradan reunaa pitkin. Sitten pääsimmekin Saaristokadun sileäpäällysteiselle kävelytielle.

Reitin hienointa antia on Kumpusaaren ja Kärängän välinen pätkä, missä uusia siltoja kävellessä saa nauttia vedestä molemmin puolin tietä ja vaikkapa pysähtyä pieniin saariin katselemaan saaristomaisemia tai evästauolle. Kartan mukaan silloilla on nimetkin, mutta pisimmän eli Ellen Thesleffin sillan jälkeen kävellessä sai olla tarkkana, jos halusi arvata, minkä kohdalla kävelee. Sillat ansaitsevat nimikyltit näkösälle, samoin pienet tarinat merkkihenkilöistä, joiden mukaan ne on nimetty. Kuka on esimerkiksi Fridorf Werlander?

Pikkusaarten jälkeen oli edessä vielä osin keskeneräinen Lehtoniemeen päätyvä alue, jossa rakennustyöt ovat kiivaina menossa ensi kesän asuntomessuja silmällä pitäen. Kävelyreitin kääntöpaikka oli Keilankannan kanavan sillalla, jota jo reunustavat 13-kerroksiset kerrostalot, siltavahdit. Kesällä alueeseen pääsee tutustumaan myös vesitse risteilyillä - suosittelen kävelyn pariksi. Asuntomessualue sijaitsee kuvan vasemmalla rannalla.

Messualueella oli rakentaminen jo hyvässä vauhdissa, mutta tietkin hyvin keskeneräisiä. Kartan avulla löysimme kuitenkin soratien, jota pitkin alkoi paluumatka. Aurinko paistoi edelleen, kun pidimme evästauon Pölhönsaaren tulipaikalla (keittokatos ja polttopuita tarjolla). Keskustaa lähetessä poikkesimme hieman ohjereitiltä - menimme Tasavallankadulta Pallokujan ja Presidentinkadun mutkan kautta katsomaan Myhkyrinkadun pään "kadotettua puutarhaa" (hmm, se pitänee löytää toisen kerran...ei tarkoittane niitä pikku istutuksia...) ja siitä Musiikkitalon ohi kohti toria. Ohitimme lopulta myös Kummisetä-ravintolan pihan, jossa komeili vanha omenapuu hedelmiä notkuen. Ja viimein edessä oli kauppahalli ja tori. Hanna Partasen lihapiirakka oli hyvinkin ansaittu herkku!

Saaristokadun ilmettä on selvästi mietitty. Voimakkaansininen väri toistuu reitin varrella niin valaisimissa kuin penkeissä ja paikoin asvaltin lomaan on tehty nupukivialueita, jotka antavat tielle ilmettä. Pikkusaarten kohdilla huomio ihastelin myös kivenlohkareista tehtyjä aitoja tien laitamilla - tosi hienoja! Toivottavasti reitille ehditään ennen ensi kesää laittaa kävelyreittikyltit etäisyystietoineen sekä lisätä maamerkkeinä mainittuihin paikkoihin pienet opastekyltit tarinoineen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…