Kontrastia



Käveleminen pimeässä illassa, hitunen lunta vielä siellä täällä, tuntui lähes eksoottiselta hetken kaukopyrähdyksen jälkeen. Yhtenä päivänä kuljen herkeämättömän tarkkaavaisena, väistelen erilaisia vastaantulijoita, takaa ja sivuilta sinkoilevia olentoja ja olen silmät ymmyrkäisenä kiinalaisista kirkasvalopatsaista, mainosvaloin koristelluista taloista.

Pari päivää sen jälkeen astelen vaitonaista, puiden reunustamaa kävelytietä kohti Laajavuorta. Vajaan parin kilometrin matkalla tulee vastaan vain kaksi ihmistä, joista toinen on tuttu. Osan matkaa tien laita on tyystin valaisematon. Se odottaa ihmisiä, elämää, sileää päällystettä ja katulamppuja. Kontrastia kyllikseen.

Korteniityn edelleen hyvin keskeneräiseltä asuinalueelta Laajavuorelle nousevan Korteniityntien laidasta on kaadettu puita tietyömaan alta. Koneet lepäävät yötä vasten.

Eilen sulavat lumenrippeet tekivät sumuharsoja kostean maan ylle, mutta pinkeäksi polulle pakkautunut jää oli vielä monin paikoin niljakas jalan alla. Tänään, kun kukaan ei näe, vesisade liuottaa liukkautta pois.

Kommentit

Suositut tekstit