Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2009.

Pilkahdus vanhaa Raumaa

Ei yhtä raumalaista Unescon maailmanperintökohdetta ilman toista. Vanhaan Raumaan tutustuu ehdottomasti parhaiten kävellen ja ajan kanssa. Hmm, omalla viimeviikkoisella visiitillä oli aivan liian vähän aikaa hidastella askelia taajempaan. Kieltämättä olisin mielelläni häätänyt myös autot pois kapeilta kaduilta syrjemmälle (muidenkin kuin meidän turistien), mutta liike-elämä ei moisesta ajatuksesta siellä pidä. Kävelykadut olisivat omiaan puutalokorttelien valtaväyliksi. No, hyvä on, älä unta nää.

Suomessa on harvinaista saada kävellä kaupungin keskusta-alueella, jossa rakennukset ovat matalia ja henkivät romanttisesti vanhaa ja kaunista, mutta täällä se onnistuu. Muutama piha vanhan Rauman reunamilla yllätti iloisesti avoimilla porteillaan, joista ohikulkija saattoi nähdä komean punaiset köynnösruusut ovenpielessä. Entä rakennusten värimaailma? Ei tylsää yhtä ja samaa kaikkialla, vaan monia eri sävyjä ja värejä niin vaaka- kuin pystylaudoitettujen talojen seinissä. Tyylisuunnissa löy…

Sammallahdenmäellä

Unescon maailmanperintöluetteloon päässyt Sammallahdenmäki Ala-Satakunnassa oli jäänyt itseltäni tyystin unholaan, mutta onneksi ruskea opastekyltti osui silmiin viime viikon lopulla Lapin* kohdalla (Lappi, entinen kunta, kuuluu nyt Raumaan). Voi tätä uusien kuntien sekamelskaa. Uskaltaakohan kohta puhua kylistä ex-kuntien kohdalla, vai pitääkö opetella taajama -sanan käyttö?

Sammallahdenmäki on pronssikautinen muinaisjäännösalue, Suomen ja Skandinavian parhaiten säilynyt. Alue on yksityisomistuksessa, joten on hienoa, että se on avoinna myös yleisölle. Kallioisen alueen laelle johtava kävelypolku lähtee opastetaululla ja esitteillä varustetulta infotaululta, mutta jos mahdollista, on parasta tutustua Sammallahdenmäkeen paikalla näin kesällä päivystävän oppaan kanssa (3.8. asti ma-pe klo 11-17); se ei maksa kuin 2e/hlö. Muinaisjäännöksiin tutustumiseen voi liittää myös luontopolkuosuuden, joka kulkee tasaisemmalla maalla.

Ilahduin heti alussa kasvihavainnosta: kalliokielo jäkälämatt…

Jussarön luontopolulla

Pääsin tänään tutustumaan luontopolkuun Jussarön saarella Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Harvinaista herkkua, sillä sinne pääsee vain veneellä!

Jussarön luontopolku tutustuttaa saaren moniin kasvoihin - niin luontoon kuin ihmisen muovaamiin. Olen iloinen siitä, että kävelimme luontopolun tavallaan “pehmeästä kovempaan” eli kaivosalueen rankemmat jäänteet jäivät viimeiseksi, koska käännyimme sataman rannasta oikealle. Polku mutkittelee vajaan 5 kilometrin matkan metsän, rantojen ja kaivosalueen poikki, mutta sen voi tehdä lyhyempänäkin jaloittelukierroksena.

Aurinkoisessa säässä kuljimme ensin lampaita varten tehdyn aitauksen vierestä, joka ammotti tyhjyyttään. Kuulemma lampaita ei ole voinut tuoda vielä saareen, koska saarella on tehty havaintoja ilveksestä. Kukapa lampuri antaisi katraansa laiduntaa nälkäisen kissaeläimen ulottuvilla! Pienen punaisen mökin ovi oli auki; tuvassa reikäleipiä orrella, seinällä vanhoja valokuvia selityksineen paikan historiasta. Eteisen naul…

Pitkoksilla

Kortesuon ja Viitaniemen jousiammuntakentän välinen polku on rauhaisa, mutta ahkerassa käytössä. Vanhat kunnon pitkospuut alkavat kylläkin paikoin olla heikossa kunnossa ja kaipaisivat eheitä lankkuja tilalleen. Näin kuivalla kelillä ei ole hätää, vaikka askel tapaa pitkospuun sijasta maata kosteikossa, mutta märempi sää tekee reitistä mutaisen. Ehtisikö joku kaupungilta ottaa korjauksen työlistalleen?

Poikkesin polulta Eerolanlahden lintutornille ihailemaan maisemia, sitten jatkoin matkaa Tiedepolun ja Viitaniementien kautta koukaten kohti keskustaa. Onpa Viitaniemen koulun Sepänkadun pääty kokenut muodonmuutoksen! Säntillinen parkkipaikka on nyt siinä, missä ennen törötti taideteos Keinumieli-Tyhjämieli-Häkkimieli nurmikenttineen (minneköhän taideteos on muuten siirretty?) ja parkkipaikalle pääsee leveitä laatoitettuja portaita pitkin keskustan suunnasta.


Viileästä kelistä huolimatta suuntasin Lutakkoon, missä astelin pitkospuiden kivisiä vastineita pitkin Lutakonpuistossa. Pyöreät …

Viisi järveä

Jos oikein rohkenee luottaa jalkoihinsa, voi lähteä kokeeksi pidemmälle lenkille, vaikka aurinko hehkuu ja lämpöä riittää parhaimmillaan +23-25 astetta. Ei ihan ideaali sää toteuttaa päähänpisto viiden järven kiertämisestä, mutta minkäs teet. Vesipullo vyötäisille, aurinkorasvaa, pään suojaus, menoksi.

Sonnustauduin matkaan aamuyhdeksän jälkeen ja nautin ihastuttavasti melko varjoisasta reitistä Kortesuolta Haukkalan kautta Palokkaan. Tuomiojärvi (n:o 1) jäi siis jo osittain taakse. Keski-Palokan koulun pihassa näkyi olevan vielä lapsuudesta tuttu tammi sekä vaahteroita pystyssä, mutta yhden kiven perusteella päättelin, että pohjoiseen menevä kävelytie oli nyt jokseenkin siinä, missä ennen vanha autotie. Nelostien ja vanhan nelostien väli on siis kaventunut tierempoissa.

Poikkesin pian ihastelemaan ohimennen entisen naapurin komeaksi laitettua pihaa - ja sain kuulla, että kyseistä pihaa oli juuri eilen kuvattu kolme tuntia Ihana piha -ohjelmaan televisioon. Tarkkana ensi keväänä, kun …