Lumikuusten lumoissa


-18 astetta, kertoi Savelan energialaitoksen mittari. Kapusin Kypärämäkeä ylös ja poikkesin Vuorikadulle, mistä jatkoin pientä polkua pitkin yhä ylemmäs, vesitornille saakka. Mahtavaa kulkea satumaisten lumikuusten suojaamaa polkua, kun taivas hohtaa yllä sinisenä!

Vesitornilta valitsin umpimähkään yhden polku-uran, koska arvelin että se kulkee Laajavuorentien suuntaisesti. Mukavan tovin polku mutkitteli Kypärämäen / Kortemäen kuusikkoisessa maastossa, kunnes vastaan tuli tie ja omakotialue. Vasemmalta kuului surinaa;  joku lennätti moottorilennokkiaan. Pääsin vielä hetkeksi kapealle polulle, ennen kuin luisteluhiihtäjien väylä tuli vastaan, jolloin oli laskeuduttava kerrostalojen vierestä Laajavuorentielle.  

Korteniityntien alkupäähän, Laajavuoren kylpylähotellin alapuolelle, on raivattu tilaa asumisoikeusasunnoille, joista ensimmäinen rakennus on jo nousemassa. Toivottavasti metsää ei kaadeta hurjasti enempää. Korteniityntien kulmasta jatkoin kohti osmankäämien reunustamaa rantaa, mistä nyt uskaltaa ylittää Rautpohjanlahden salmen (jää ei todellakaan aina kanna siinä hyvin!) Haukanniemeen. Pari päivää sitten siellä kirmasi useita onnellisen oloisia koiria pöllyttämässä lunta, mutta nyt ei nelijalkaisia pelloilla näkynyt. Pelästytin vain pikkulintuparven polun viereisestä puusta paria koivua kauemmas. Aivan mahtava ulkoilusää!

Kommentit

Suositut tekstit