Kartanolla

Rantaraitilla, heti Schaumanin linnan jälkeen, tuli vastaan mustiin pukeutunut mies kahden mustavalkoisen koiran kanssa. Katsoin oikealle järven jäälle, sitten Aittorinteen ja Halssilan yllä lumisia metsärinteitä. Maisemakin oli mustavalkoisen valokuvan kaltainen, harmaan sävyjä tulvillaan. Halssilan kohdalla rannassa lepäsi musta polkupyörä järven jäällä parkissa, kun sen haltija lienee ollut pilkillä.

Äijälänjoen ylitettyäni käännyin rannasta oikealle, Samulinniemen suuntaan. Siellä yllättivät järeänkokoisten lukaalien seassa iloisesti muutamat somat puutalot hauskoine porttiratkaisuineen. Talvi onkin mainiota aikaa kulkea omakotialueilla, koska lehdettömät puut sallivat talojen näkyä meille satunnaisille kulkijoille.

Kuokkalan kartanon kahvila oli sopivasti auki ja nautin pöytiintarjoilusta sekä herkullisesta toscakakusta. Tänne toistekin tauolle! Kuinkahan moni Rantaraitin kulkija tietää kahvilasta? Taidekokoelmassa Jonas Heiskan Älylän valot -maalausta katsoessani mietin, että nyt sen maiseman tukkivat Mattilanniemen rannan valkoiset jättitalot.

Kartanon pihalla musta ja ruskea hevonen viettivät päivää aitauksessaan. Minä laskeuduin kartanolta polkua takaisin Äijälänjoen rantaan ja jatkoin matkaa kohti Kuokkalaa ja Mattilanniemeä. Pirttimäen-Sulkulan tienovilla on vastikään näemmä käyty harventamassa puita oikein urakalla. Jännä nähdä, miten maisema on siellä muuttunut, kun tulee kevät ja vehreys.

Kommentit

Suositut tekstit