Kukkua

 
Kukkumäentie kiertää länsi-lounaan puolelta Keskussairaalan mäen lukuisine rakennuksineen. Tien varrella on myös Näkövammaisten koulu. Kun Kyllöläntien risteyksessä mietin, mihin suuntaan jatkaisin matkaa, ystävällinen ohikulkija tiedusteli, etsinkö jotain. Kiitos, vaikka apua en tarvinnutkaan! Käännyin alas Kyllöläntielle, missä oikealle jäi Valorinteen valko-vihreä työväentalo. Itselleni on aina ollut vähän epäselvää, mitä Kukkumäkeen oikein kuuluu. Nyt tuli vähän paremmin sitä paikannettua.

Alempana oli edessä Keuruun suuntaan kurvaavan junaradan ylitys ennen Tarhamäkeä. Suoraan radan yli ei pääse posottamaan, vaan on väisteltävä puomiesteitä. Eipä tule fillaristeillekaan kiusausta päästellä täyttä vauhtia radan yli alas. Sitten vielä Länsi-Päijänteentien ali ja saavutin Korkeakoskentien pään. Selän taakse jäi Keljon ostoskeskuskeskittymä, edessä oikealla uudempien talojen takana näkyi yksi vanha punamultamaalattu tupa, Hovila.

Korkeakoskentien varrella on useita uudehkoja omakotitaloja. Keljon koulun jälkeen vasemmalla on myös vanha vihreä puukerrostalo, joka näytti ihme kyllä asumattomalta. Miksiköhän?
 
Ylös mäkeen nousi kohta suloisesti kävelytieksi merkitty Keijunpolku, mutta en taipunut houkutukseen. Pian nousin Keljonkadulle, jolta piti karttani mukaan erkaneman Oksalankuja ylös ennen Alvar Aallon katua, mutta kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitos oli iskenyt kirveensä nimeen (Haapaniemi sai pitää Oksalankujansa - haa! kävelin sitä viikko sitten lauantaina!) ja tähän oli ilmestynyt Lehtisenkuja. Kenen mukaan?

Istahdin hetkeksi Aalto-museon kahvilaan teelle, sitten harvakseltaan liikkuvia sunnuntaishoppailijoita väistellen halki keskustan. Galleria Hoppaa olin ajatellut pysähdyskohteeksi, mutta huoneisto on nyt tyhjä. Näinköhän siellä toiminta jatkuu.

Kommentit

Suositut tekstit