Viila

 
Seminaarinkadun alkupäätä on mukava kulkea huopatöppösissä, valkoisella lumella. Keskustassa puolestaan kadut on hiekoitettu hyvin tarkkaan, vaikka näin pakkaslumella ei ole liukasta. Saan vähän väliä ruopsauttaa liukkaudentorjujamurikoita huopapohjistani.

Ilmarisenkadun päässä odottaa Eskilstunan aukio, jota koristaa obeliskimainen Ystävyyden viila (Onni Kosonen 2003). Teoksen muoto muistuttaa Jyväskylän ystävyyskaupungissa Eskilstunassa toimineesta viilatehtaasta, joka työllisti myös monia Suomesta muuttaneita siirtolaisia. Veistos on hieno juuri näin iltavalaistuna, kun viilan viivat tulevat erinomaisesti esille.

Jatkan matkaa Tourulan kautta Taulumäelle, ohi paperikoneensa lopullisesti pysäyttäneen Sapin Kankaan tehtaan. Hieno alue keskustan kupeessa, Tourujoen rannalla. Mitä kaikkea sinne vielä tuleekaan?

Kommentit

Suositut tekstit