Savi jaloin


Jyväskylän kävelytiet ovat nyt pääosin kuivia. Mitä nyt toisin paikoin, esimerkiksi Rantaraitilla, hieman tulvii. Ainolan alueen kohdalla savivelli on valunut jo kävelytielle asti, taiteellisia kuvioita muodostaen.
Rantaraitilla oli tänäänkin runsaasti liikkujia, enimmäkseen kävelijöitä. Joten onneksi Keskisuomalaisen juttu (1.4.) väylän omistamisesta lumiseen aikaan (aurausrahojenkin säästämiseksi) työmatkahiihtäjien käyttöön oli aprillia ;-)

Rentouttavalla kävelylenkillä ei tietenkään pitäisi puntaroida liikaa vauhtia, mutta tänään pohdin sitäkin. Kumpi on siedettävämpää kävelyllä? Se, että tulee esimerkiksi Rantaraitille sivutieltä ja huomaa kävelevänsä jotakuinkin samaa vauhtia kuin vain muutaman askeleen edellä kulkija,  jolloin kävelee niin lähellä, että helposti tulee pakkomielle joko kävellä vähintään samaa vauhtia / hiljentää omaa vauhtia, ettei olisi ihan toisen niskassa / kiihdyttää omaa vauhtia, että pääsee ohi?

Vai onko siedettävämpää olla itse se toisen edellä kävelijä, niin että kuulee ärsyttävän läheltä takaansa  toisen säännölliset askeleet, jolloin tekee mieli päästää se toinen edelle, kiristää omaa vauhtiaan tai yrittää itse kestää, niin että se toinen joutuu tekemään ratkaisun...

Edellään tai takanaan kävelevän miettiminen rikkoo joka tapauksessa oman kävelyrytmin. Hmm, näitä tulee mietittyä kai lähinnä siksi, että näillä seuduilla kävelyllä ei normaalisti joudu koskaan kulkemaan tungoksessa. Jos toisen askelluksen äänet vaivaavat, kannattanee pitää tauko, jolloin "turvaväli" myös askelten rapseeseen syntyy luontevasti.

Kommentit

  1. Eksyin blogiisi mutkan kautta, ja voi miten surullisensuloisina virtuaaliretkinä se toimii koti-ikäväiselle helsinkiläistyneelle jyväskyläläiselle. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Tänään oli tuollainen kävelytahtiongelma. Kävelin lopulta ohi. Piti kipittää, tuli hiki. Ja perässä parin askeleen päässä ei olisi voinut kävellä, se ahdisti ;).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit