Kivistä
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kohdalla katselen piha-aluetta, jota rajaavat kiviaiheiset muodostelmat. Rajakadun puolella minua tuijottavat häkkeihin vangitut kivet. Seuraavan pihan puolella jään ihmettelemään hautamuistomerkin tapaista teosta. Kenen (yhteis)haudalla siinä kasvaa, ei vain kortta, vaan ihan puskaa? Onko tämä kauppaoppilaitoksen ja jonkun tai jonkin muun muistolle? Minkäänlaista infolaattaa tai kaiverrusta ei näy.
Nousen JAMKin takaa Aatoksenkatua ortodoksikirkon viereen ja hylkään kävelytievaihtoehdon; kapuan harjulle metsäpolkua. Tämän harjun laella on kulkijoita keskustan (The) Harjua harvemmin. Kun tulen harjanteen päälle, muistan etten ole vieläkään ottanut selvää, mitä töllejä paikalla on aikanaan ollut. Nämä vanhat kivijalat eivät puhu eivätkä pukahda.
Laskeudun rinnettä pitkin Tuomiojärven rantaan. Hyhmälautta liukuu järvenrannan viimeisiä vähäisiä jäitä vasten, aallot loiskuvat, kuivat kaislat suhisevat tuulessa. Ilta-auringon kajo tulee pilvien takaa. Kun sulkee silmät, kuulostaa jo melkein kesältä.
Me leikittiin pikkujannuina että ne on sodanaikaisia bunkkereita&ilmatorjuntatykkiasemia. Että elä ala pilaamaan mun kuvitelmia.
VastaaPoistaSamalta harjultahan muuten löytyy mielenkiintoisena kuriositeettina entisen mäkihyppytornin ja laskeutumismäen paikka.
Tornin paikka löytyy kätsästi Keski-Suomen Museossa olevasta 50-luvun (?) pienoismallista, siellä on se mäkikin pystyssä vielä.
Hyvä on, siinä on varmasti ollut juuri IT-asema.
VastaaPoistaJa kiitos vinkistä, täytyypä käydä museolla tutkimassa pienoismallia, että mäkitornin paikka löytyy.