Tuomenkukkia

 Sää on lämpimän kostea. Madot venyttelevät matkallaan tien yli. On varottava askeliaan, jos aikoo säästää lierojen hengen. Viitaniemen palstaviljelmät ovat valmiina kylvöön; pelto on äskettäin kynnetty ja palstat merkitty. Ensimmäiset ovat jo ehtineet omalle läntilleen aloittamaan kevätpuuhat.

Käännyn Pitkäkadun ja Voionmaankadun kulmasta, nyt remontissa olevan Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikkiopinahjon (jota en oikeasti osaa sanoa muuksi kuin konservatorioksi, sorry!) takaa, Moirislammen puistoon ja kävelen linnunlaulun saattelemana lehdon halki uimahallin liepeille. Täällä tuomet ovat vasta nupullaan ja niiden juurella kukkivat ketunleivät valkoisina mattoina.

Yliopiston kampuksen urheilukentällä ovat nuoret miehet liikkeessä. Kaksi futispeliä menossa, loput porukasta kiertävät kenttää vastapäivään. Valmentaja tai muu päällepäsmäri kailottaa. "Koko ajan pienessä liikkeessä! Koittakaa sipsuttaa kevyesti! Koko ajan pienessä liikkeessä! Koko ajan joka jätkä!"

Kuljeskelen hitaasti kampusalueella. Villa Ranan pihalle tuoliryhmän raahanneet, pukuihin sonnustautuneet opiskelijanuorukaiset palaveroivat keväisen kiihkeästi. Siirryn sivummalle, sammakkotalon unelmoivaan puutarhaan, jossa valkokukkaisen tuomen lisäksi loistaa uljaana punervana kukkamerenä myös purppuratuomi, Rosaceae Prunus padus 'Colorata'.
Riihen ohi Ilokivelle johtavan polun varressa odottavat kieloryhmät vasta kukinnan alkamista. Muutama sininen pilkottaa niiden joukosta; ensimmäiset metsäorvokit. Pienet herukkapensaat siellä täällä rinteessä lienevät jäänteitä ajalta, jolloin nykyisen ylioppilastalon nurkilla oli asuintalo puutarhoineen.

Jatkan vielä Harjun kautta Tuomiojärven rantaan. Järvi on peilityyni, laskevan auringon säteiden heijastusten koristama. Täällä leijuu saunavastan pehmeä tuoksu, tuoreista koivunlehdistä kohonnut. Yksinäinen kalastaja soutelee hiljakseen järvellä. Kesäilta.

Kommentit

Suositut tekstit