Yläkaupungin illassa

Yläkaupungin yö - jalalla koreasti! Teemana on ruokakulttuuri. Kävelen keskustasta kohti kampusta, pysähdyn taidemuseo Holvissa ja saan käteeni raparperipiirakan palasen. Raparperi, ruokakulttuurikeskus esittäytyy. Käyn kurkkaamassa toisesta kerroksesta Oravien perheen kodin 1960-luvun kodista. Voimauttavan valokuvan (ISÄ) esittelykierros on juuri päättynyt. Sitten pysähdyn Äkkigalleriassa, joka on vallannut kopioliikkeeltä vapautuneen tilan leffavuokraamon vieressä Kauppakadun yläpäässä. Teemana on ydinvoima, teoksia on valokuvista tilataiteeseen. Ajatuksia.

Autoilta on yliopiston kampukselle pääsy käytännössä kielletty, tänään jalankulkijat ovat vallanneet alueen oikeasti. Suljen silmäni Oppion parkilta. Kampusalueelle menijöiltä tarkastetaan laukutkin Seminaarinkadun alussa sekä Philologica-rakennuksen viereisellä kävelytiellä, kun Yön rajattu alue alkaa - alkoholia ei saa sinne tuoda.

En ole moneen vuoteen ollut Yössä, joka on nyt muuttunut iltapäivä-iltapainotteiseksi ohjelmatarjonnaltaan. Joskus muinoin keikat ajoittuivat hyvinkin aamuyölle... Auringonpaiste ja lämpö hellivät runsaslukuista juhlakansaa, joka kävelee rauhallisesti kojulta toiselle, selailee ohjelmalehtistä, moikkaa tuttuja, mutustaa välipalaa tai pysähtyy seuraamaan esitystä.  Puhallinsoittimia viritellään Alvarin aukiolla, sepät takovat hiilitulilla, tuomenkukat tuoksuvat ja valaisevat aluetta entisestään.

Kapuan Historican neljänteen kerrokseen - viimeinen nousu hienoja tiiliportaita pitkin - jonka historiallisten karttojen kokoelmaan pääsee nyt tutustumaan Heikki Rantatuvan johdolla. Rantatupa kertoo vähitellen suurentuvalle kuulijaryhmälle kiinnostavia tarinoita karttojen takaa. Niin, monien vanhojen karttojen takana on oikeasti ollut paljonkin tekstiä! Hmm, taas yksi paikka, jonne olisi kiva tulla uudelleen ajan kanssa.
Puutarhurin talossa Erkki Fredrikson on juuri lopettanut Eero ja Erkki Fredriksonin säätiön taidekokoelmaa suojissaan pitävän kokoelman esittelyn. Talossa on tungosta, skannaan teoksia turhankin nopeasti...

Kampukselta kävelen Aalto-museolle. Päärakennuksen takana, "amfiteatterin" puolella hämmästyn. Penkeillä istuu viimein ihmisiä ja muutenkin täällä on elämää. Juhlasalissa illalla esiintyvät ryhmät harjoittelevat numeroitaan täällä ja saan katsoa tanhuesitystä ilman musiikkia! Mitä nyt taustalla, yliopiston urheilukentältä raikaavat livebändin rytmit... Elämää viikonloppuisin muuten niin hiljaisella alueella.

Mainostettu "ravintola Savoyn kattaus Aalto-museon Bio Alpissa" on tosiaan vain kliininen, tyhjä kattaus huoneen perällä: valkoisella liinalla peitetty pyöreä pöytä, jolla on lautaset, aterimet ja lasit aseteltuna kahdelle, somisteena kukkavaasi, yllä Aallon suunnittelema valaisin. Mitäköhän minä oikein odotin? En käy katsomassa yleisön ympäröimää ohjelma-aluetta museosalissa, vaan käyn välipalalla Café Alvarissa. Ja unohdan samalla, että museolla olisi vielä voinut mennä kokeilemaan karkkitehdin työtä, käyttäen rakennuspalikoina karkkeja. Oma moka.

Kampus kutsuu jälleen, mutta pian lähden kohti keskustaa. Ihmisvirran suunta on kuitenkin nyt ehdottomasti yläkaupungille. Haa! Galleria Hoppa - viimein sen ovi on auki... Valokuvanäyttely "Croquet with the queens" on loistava! Siitä olisi voinut karsia muutaman kuvan pois ja teho olisi vain noussut, sillä ne parhaat kuvat ovat niin hyviä. Illan paras taide-elämys. Kiitos!

Kommentit

Suositut tekstit