Siirry pääsisältöön

Räiskeestä rauhaan

Ihantolantietä nousee Harjulle lauantai-iltana yhdentoista maissa muutama muukin. Autoilijat joutuvat kääntymään täydeltä parkkipaikalta alas tyhjin toimin, mutta kävelijöitä vielä mahtuu ylös asti. Jyväskylää muutaman päivän hallinnut rallitapahtuma on saamassa päätöksensä räiskeellä ja paukkeella yläilmoissa: kuulemma Suomen suurin ilotulitus, kestoa 32 minuuttia. Ja vaikka Harjun vesitorniin saakka ei Jyväsjärveltä ammuttavia rakettipatteristoja säestävää musiikkia kuulekaan, on ilotulitteiden valoleikki taivaalla komeaa katsottavaa. Helppo sanoa, kun en ole esimerkiksi paukkeesta kärsivä koira. Kun tulitus on päättynyt ja kävelen pois, tokaisee yksi kulkija toiselle: ensi uutena vuonna sitten Prismasta noita. Ei taida ihan sieltä löytyä.

Sunnuntaina lähden pidemmälle kävelylle, pitkästä aikaa. Tuntuu suorastaan oudolta kulkea tukevapohjaisilla kengillä kepeiden sandaalien sijaan. Sepänaukiolla on jo hiljentynyt; kirppismyyjät raivaavat jo pois myyntipöytiään, kun kello lähenee yhtä.
Yrjönkatu. Katolisen kirkon avoimesta ovesta kaikuu laulua. Alempana kerrostalon ikkuna on raollaan, sieltä raikaa pianonsoittoa vailla haparointia. Musikaalista väkeä tällä kadulla. 

Suuntaan Rantaraitille Schaumanin linnan kohdalta. Poikkean heti Tourujoen uoman jälkeen oikealle Jyväsjärven rantaan katsastamaan koirien uimarantaa, joka on aidattuna kätketty villiksi jätetyn, lehtipuuvoittoisen rantametsikön katveeseen. Yhtään haukkua ei ole nyt uimassa. Joen toisella rannalla pilkottaa Schaumanin linnan pinkki seinä. Penkereeltä minua katselee kaksi kivistä leijonapatsasta. Mikähän niiden oikea vartiopaikka on? Onko jellonat siirretty pääsisäänkäynniltä, puutarhasta vai mistä sivuun remontin tieltä tuijottamaan tällee autiolle joenuomalle?
 Ohitan Halssilan ja saavun Rauhalahden voimalan kohdille, mutta en jatkakaan Rantaraittia, vaan käännyn asvaltilta oikealle, rantaviivaa myötäilevälle viitoittamattomalle kärrytielle. On kokeiltava, minne asti sitä pääsee. Taidan katsella vuoden 2014 tulevaa asuntomessualuetta edessäni; niittymaata riittää Viherlandian ja Jyväsjärven välissä.
 Asuntomessuilijat saavat sitten valmistautua paitsi näppäriin puutarhatarvikeostoksiin naapurissa, myös katselemaan myös Rauhalahden voimalaa, jota ei taitavinkaan maisemointi voi peittää. Vrt. Keljonlahden voimala. Tuleekohan alueen myyntinimeksi Rauhaniemi?

Pikkutien varressa on makoisan näköisiä villivadelmia, joita on pakko maistaa. Kävellessäni rannasta isommalle tielle mietin, että tässäkin rannassa lie ollut ihan oikeaa asutusta, koska tien varren kasvillisuus vaikuttaa välillä pihapiirimäiseltä, vaikka tönön tönöä ei näy. Kohta ohitan jyhkeänkorkeat kuusiaitarivistöt ja vaivihkaa myös jäljellä olevan vanhan talon pihapiirin (sorry, mutta kieltotauluja ei tulomatkalla näkynyt), oikealla parin uuden talon rakennustyömaa, ja olen taas virallisella reitillä.

Koukkaan Rantaraitilta vielä Kuokkalan kartanoon vastustamattomalle uunituoreelle pullalle ja teelle. Ah! Tältä sen pitääkin maistua! Pihalla treenaavat tanhuajat kolmelta alkavaa esitystään (vapaa pääsy!), mutta palaan hevosaitauksen ohi takaisin rantaan ja jatkan kävelyä kohti Ainolaa. Sulkulan jälkeen äkkään niityltä vaiteliaan metallilinnun, mustan helikopterin, joka on siinä muina miehinä parkissa. Autoa siihen ei varmaankaan olisi saanut parkata, mutta helikopteri...

Kun saavun Mattilanniemeen, päätän olla kiertämättä pohjukkaa ja oikaisen suosikkikävelysiltaani pitkin lahden yli. Kramsunkatua noustessa tunnen väsymyksen jo painavan, mutta se ei haittaa. Tovin kävelytauko teki tehtävänsä; taisin jo kaivata tätä askelluksen tunnetta ja pian lankeavaa raukeutta jäsenissäni.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…