Kansallisveitsi

Aina pitäisi olla linkkuveitsi taskussa. Tai puukko. Ei ilkeyksien, vaan luonnon antimien takia. Lähden kävelemään kotoa kohti Jyväskylän keskustaa ja teen vain pienen metsäpoikkeaman matkalla. Jotain kaunista pilkottaa näkökentässä...Suklaanruskea lakki, ja toinenkin. Ykkösluokan herkkutattipariskunta pääsee kyytiin.

Päivän teemaan liittyen: miesten helavyö-puukko-varustetussa kansallispuvussa on siis itua. Ainakin siinä on yksi hyvin käytännöllinen osa, teräase, jota voi käyttää myös hyviin tarkoituksiin.

Kävelykadulla Suomen käsityön museossa juhlitaan tänään kansallispuvun 124-vuotispäivää. Kansallispuku ei siis ole sen vanhempi! Museolta käy kansallispukuunsa sonnustautuneita kävelykadun puolella kuvattavana. Nämä komeat vaatteet eivät kyllä ole mitään sienestysasuja...
Kotimatkalla käyn taittamassa Kortesuon maisemapellolta muutaman auringonkukan; poiminta on jo ihan luvallista. Samalla saan pellosta ehkä parisataa pikku takiaispiikkiä lahkeisiin, hihoihin ja kenkiin! Kuin hirvikärpäsiä nämä hiljaiset väkäleuat, kun ne tarraavat kiinni vaatteisiin. Takiaiset (tai mitä nämä nyt ovatkaan) tosin lähtevät hirvikiusankappaleita vaivattomammin irti, joskin nyppiminen vie aikaa. Sitten astun koiran liiskaiseen jätökseen ihan kävelytien vieressä. Kävelyttäjä ei ole viitsinyt napata läjää kakkapussiin. Vaan täytyy ajatella positiivisesti. Sain kuitenkin kukkia maljakkoon ja pienen, laadukkaan sienisaaliin tuliaisiksi ihan läheltä kotia.

Kommentit

Suositut tekstit