Metsässä

 Sienikori kädessä kävelen viivyttelevin askelin pitkin Keiteleen rantametsää ja tähyän tuttuja muotoja ja värisävyjä. Näkyykö herkkutatin ruskeaa lakkia, kanttarellin keltaoranssia, mustan torvisienen vaikeasti havaittavaa hahmoa?

Poluntapainen löytyy jalkojen alle vain hetkittäin, sillä näillä main kahdella jalalla kulkijoita on vähän. Avohakkuuaukean miehenkorkuinen heinikko, paikalle jääneet hakkuujätteet ja kuoppa-ansat (laikutus) pakottavat kiertämään alueen ja huokaamaan kaihoisasti "maanmuokkauksen" uhreiksi joutuneiden, vuosikausia loistavaa sienisatoa tuottaneiden paikkojen muistoa. Vain pieni torvisieninurkkaus säästyi ja jäi hakatun talousmetsän laitaan sienimuistolehdoksi.

Väistän viime hetkellä hirven tuoreehkon jätöksen sammalmättäällä. Hirvikärpäset innostuvat uudesta kulkijasta ja pyrkivät hatun alle. Likistelen litteitä siivekkäitä aika ajoin yksi kerrallaan. Erehtyivät kohteesta, minuun on turha yrittää takertua. Sienikori saa hissukseen täytettä kaikista toivelajeista. Suklaanruskealakkiset herkkutatit yllättävät iloisesti - ei matoja! Näillä herkutellaan vielä...

Syysaurinko loistaa, joutsenet pitävät mekkalaa järven yllä.  Yökylmän puraisemat lehdet ovat jo alkaneet muuttaa väriään. Mustikanvarpujen punertuneiden lehtien seasta erottuu muhkeita marjoja silmänkantamattomiin. Puolukat alkavat nekin olla poimintakypsiä. On palattava poimimaan niitäkin, eikä tyytyä vain sieniin. Metsä on nyt anteliaalla tuulella.

Kommentit

Suositut tekstit