Pisaroita

Sadevesi hivelee hipiää. Seminaarinmäen kampus alkaa vaivihkaa vaihtaa vaatetustaan syksyn komeisiin sesonkiväreihin, vaikka kesän tummentuneet vihreän sävyt vielä koristavatkin maisemaa. Aallon pikatien pätkällä kävellään hissukseen kohti kirjastoa tai keskustaa, kun iltapäivä on vaihtumassa iltaan.

Norssin koululaiset ovat selvästi olleet liikkeellä yliopiston kampuksella. Äkkään portaiden yläpäässä jalkojeni juuresta rastilapun. Liekö liikuntaluokkalaisia asialla lätkähengessä?
Kävelen kotia kohti metsäkoukkauksen kautta. Polun ympäristö on jo keltaisten lehtien täplittämä. Sade on jo tauonnut, mutta tuulen huiskautus saa oksille ja puunlehdille lepäämään jääneet vesipisarat heittäytymään lehvästöstä alemmas viehättävässä epätahdissa, rops, rops, rops.

En ole uskoa onneani, kun lehtipudokkaiden välistä erottuu taasen herkkutattien ruskeita lakkeja. Sadepäivän kävely on mitä mukavinta puuhaa!

Kommentit

Suositut tekstit