Karlstad

Pörheä auringonkukka tervehtii minua aamukävelyllä. Miten siihen mahtuukaan noin paljon terälehtiä? Mietin, millä puolella kävelytietä minun pitäisi oikein kävellä, kun sekä vastaantulevat pyöräilijät että kävelijät tuntuvat viihtyvän samalla kuin minä... Tämä on Karlstad, Ruotsin aurinkoisimmaksikin sanottu jokisuiston kaupunki,  hienossa paikassa Vänern-järven äärellä.

Toriaukion laidalla Nils Ferlinin veistos on sekin kuin liikkeessä. Vaan tämä rautapöytä ei hevin järky, eikä kulmalle "unohtunut" pullo lähde kovallakaan repimisellä ohikulkijan matkaan.
Ilta. Kadulle on pudonnut kastanjoita. Linnut pitävät elämää vielä putoamattomien lehvien suojissa. Ohitan periruotsalaisen somia ja värikkäitä rakennuksia, niin vanhoja upeita kivitaloja kuin perinteisiä omakotitaloja omenapuineen ja auringonkukkineen. Kanavalla ei liiku nyt veneitä, mutta satamalaiturit ovat vielä paatteja täynnä.
Sola, aurinkoinen karlstadilainen tarjoilijatar, on ikuistettu veistokseen Stadshotelletin tuntumassa. Kävelen Klarälven-joen rantaa kohti Värmlannin museon puistoa.
 Hämäränhyssyyn käyvässä puistossa valaistu portti vie ajatukset kauas Aasiaan. Portin takana välkkyy täydellisen tyyni vesiallas, pinnalla pudonneita lehtiä. Muista nyt, ollaan Värmlannissa! Tänne päin asettui muinoin aika lailla metsäsuomalaisia, skogsfinnar. Lehtevän puiston keskellä olevan Värmlannin museon museokaupassa olisi tarjolla myös Finnskogen turistföreningin painattama 7-torpsleden-opasvihkonen, jonka avulla voisi tehdä kävelykierroksen Hedmarkin ja Värmlannin vanhojen suomalaistilojen liepeillä.

Värmlannin museon ja kirjaston välisellä kävelytiellä pyöräilijälaskuri välkyttää lukemia. Tänään iltaseitsemään mennessä fillaristeja on tiellä ollut 177. Puiston penkkejä on sijoiteltu hauskasti - ne ovat vinosti kävelytien laidassa niin, että istuskelija voi katsella sekä puistoa että ohikulkijoita. Toisin kuin yleensä, sillä normaalipuistossa saa katsella vain joko puistoa tai kävelytietä...

Museon takaseinän avarien ikkunoiden ja oviaukon yläpuolella on kivilaattoihin kaiverrettuja ajatelmia. Hädin tuskin erotan tekstit pimeässä. Tuhatjalkaiselle lausuttu viehättää eniten...
Hej, tusenfotig!
Hur kan du hålla reda på så många ben?
Jag snubblar ju ibland
fast jag bara har två.
- Maj Bylock-

Kommentit

Suositut tekstit