Imatran ilta

Lähestyn Karjalantien ylittävää siltaa Imatralla. Kuutostien yllä silta hohtaa sinisen sävyissä; sininen taitaa olla sillanvalaisijoiden suosikkeja. Ylitän kävelysillan Siitolan kartanon puolelle. Taideopiskelijoiden käytössä olevan navetan vieressä on jo lehdetön pihlaja, jonka  oksalla yläpuolellani keinuu pieni Mikki tai Minni Hiiri. En hämärässä erota, kumpi. Siitolan kartanon (Uno Ullberg 1911) pihalla on edelleen valaistuja pihataideteoksia, joita kävin tutkiskelemassa viime talvena.
Kierrän kartanon oikealta ja lähden laskeutumaan kohti Vuoksen rantaa. Siitolan kartano, nykyään kyltin mukaan osa Saimaan ammattikorkeakoulun Itä-Vuoksen kampusta, erottuu komeasti mäen päältä valaistuksen ansiosta. Sen paraatipuolelle johtavan tien vasemman laidan kuuset on jo jouluvalotettu. Tuntuu todella juhlavalaistukselta, kun yllä vielä möllöttää täysikuu.

Kuusikuja muuttuu rannan lähetessä pääosin koivukujaksi, kun liukastelen ohuen lumikerroksen peittämää kävelytietä. Vuoksen tummaan pintaan heijastuvat vastarannalta Mansikkalan puolelta vahvat valot. Käännyn oikealle kohti Sienimäkeä. Lumi piirtää pimeydestä puiden oksat näkyviin, kun katson sivulleni metsään. Alkaa viimein tuntua talvelta.
Sienimäen puinen ortodoksikirkko, Pyhän Nikolaoksen kirkko (Toivo Paatela 1956), piirtyy esiin pienenä mutta vahvana Vuoksenniskantien varressa. Menossa on lauantai-illan ehtoopalvelus. Viereiseltä omakotialueelta nenään tulvahtaa puusaunan tuoksu.

Kommentit

Suositut tekstit