Lehtisaari

Viima puskee Tuomiojärvellä naamalle, kun kävelen jäätä pitkin kohti Jyväskylän seurakunnan omistamaa Lehtisaarta. Sähkötön Lehtisaari on nyt talviunilla, sen puna-keltaisen huvilan ovet säpissä odottamassa heräämistä ensi kesään ja lähinnä nuorisotyön kesätoiminnan alkua saaressa. Hienoa, että Lehtisaari on kesät avoinna vierailijoille, jotka noudetaan saareen soutuveneellä sovittuina aikoina. Näin talvella olisi luvallista käydä tekemässä nuotio viereiseen minikokoiseen Koivusaareen. Eipä sattunut polttopuita matkaan...

Lehtisaaren vieressä menee suksenjälkiä ja joku on vetänyt pulkkaakin. Jäällä on vielä mukavan vähän lunta, joten kulku ei ole turhan raskasta. Hiihtäjiä laduilla näkyy vain harvakseltaan ja jääkävelylläkin on vain jokunen koiranulkoiluttaja. Polkuni risteää ulkoiluttajiensa perässä tyytyväisenä vipeltävän corgin kulkureittiä, kun suuntaan tuulelta turvaan takaisin mantereen puolelle, Viitaniemeen.

Nousen vesilaitoksen jälkeen Eeronkadulta vinosti ylös Taulumäen harjulle pitkin metsäpolkua, jota kavutessa äskeiset viluntuntemukset unohtuvat. Polun katkaisee hetkeksi sille kaatunut puunrunko, joka on liian korkea yli kavuttavaksi, joten on notkistettava polvet ja mentävä sen ali. Ilmassa on nyt lumihiutaleita, mutta mikä on tuo ääni? Ruskeina rapisevat haavanlehdet pitävät ensin vaimeaa konserttia, kunnes tuuli toviksi yltyy ja äänimaailma on hetken haapain helinää täynnä - aivan kuin pitäisi alkaa laulaa No onkos tullut kesää. Harjun toiselta puolelta koirapuistosta kaikuu kimakka haukku.

Kommentit

  1. Ihan kuin kävelisi kanssasi, tunnelmankin aistii varsin hyvin! Miten ihmeessä ehdit kirjoittaa & kuvittaa nää jutut?

    VastaaPoista
  2. Seija, eikös aikaa yritäkin järjestää asioihin, joista pitää... Kuvissa auttaa useimmiten taskussa kulkeva puhelin ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit