Hangon hangen hymyä

Sunnuntaiaamuna edellispäivän harmaansini on väistymässä. Villa Maijan lasikuistin värilasiruudun läpi taivas näyttää vielä huimemmalta, mutta totuus on melkein yhtä ihmeellinen: aurinko puhkaisee tiensä orastavan pilviverhon suojasta ja taivas kirkastuu hehkuttamaan kevättalven puhtaita valonsäteitä niin että silmiä häikäisee.
Astun Hangon kasinon edustalla elämäni ensimmäistä kertaa meren jäälle, hieman varoen, koska aivan rannassa jää on paikoin kaltevaa ja sileänkiiltävää. Jääpuikot poseeraavat hangen alta mitä hupaisimmissa muodostelmissa, kuin lumihirviöiden jäähampaat eriskummallisia hymyjä tai irvistyksiä tavoitellen. Vai ovatko nuo stalagtiitteja tai stalagmiitteja...

Kävelijöitä suuntaa hiljakseen jäälle nauttimaan auringosta. Noin 30 retkiluistelijan ryhmä on kokoontunut Itälahdelle. Ohjaaja huutelee vielä ohjeita ja sitten luistelijat lähtevät potkimaan jonona kohti ulappaa. Jäätä peittää ohut lumikerros, joka on kuin silattu karkean suolan kuorruttamin lumihiutalein. Pitkillä terillä siinä voi näemmä edetä vauhdilla, mutta niinpä voi suksillakin; tuosta on menty luisteluhiihtäen.

Kierrämme Puistovuoret jäätä pitkin. On upeaa kävellä avarassa maisemassa; täältä ei lopu tila kesken. Kolavikenillä näen ensi kertaa leijahiihtoa. Kokeneempi suksiniekka saa nostatettua leijapurjeen yläilmoihin ja kohta toinen hiihtäjä kiinnittyy etummaiseen; alkaa leijan voimalla kiitämisen harjoittelu pitkin ja poikin jäätä. Pari vapaana juoksentelevaa koiraa innostuu kirmaamaan leijahiihtäjien perässä...

Rannassa lumella on hankikanto, jota pitkin pääsee takaisin auratulle väylälle. Tällä päiväkävelyllä voi rentoutua, astella hiljakseen, hengittää maisemaa ja kiinnittää taas kohta katseet tienvarren somiin huviloihin. Ortodoksikirkko (1895) houkuttaa, joten käännymme Appelgrenintiellä oikealle. Kirkon ovet ovat tietenkin kiinni, mutta oivalla onnella vahtimestari sattuu pihaan juuri silloin ja tarjoutuu näyttämään kirkkoa myös sisältä.
Pienen seurakunnan kaunis kokoontumispaikka henkii rauhaa ja tunnelmaa ikoneineen; vahtimestari sytyttää uuden kynttilän. Liekö takaseinän kaakeliuunissa ollut tuli? Tämän päivän maallikkopalveluksessa osallistujia oli kolme.
Ortodoksikirkon taivaansiniset kupolit ovat uskomattoman näköiset taivasta vasten. Kirkon ja sen tornin ulkoseiniä koristavat taiteilija Ina Collianderin työt. Kun kerromme että olemme jatkamassa matkaa Alan's Café-kahvilaan, paljastaa vahtimestari että tämä Alan oli pitkään ortodoksikirkon isännöitsijä.

Villa Orrmanin Alan's Caféssa en voi vastustaa muhkean laskiaispullan kutsua. Tupa on täynnä, mutta väliovi antikvariaatin puolelle on auki ja sen pöydissä voi myös istuskella ja tutkailla samalla kirjavalikoimia. Marias antikvariatin perustaja Maria Colliander-Saanio puolestaan on Tito ja Ina Collianderin tytär; Maria on väistynyt jo itse antikvariaatin pitämisestä.
Paitsi kävelemään, Hankoon voisi hyvin jäädä myös selailemaan houkuttelevia kirjoja pitkäksikin aikaa...

Kommentit

  1. voi harmi että missasin sinut! Olen vieläkin flunssan takia puolivalmiina, vaikka olinkin töissä tänään. Ensi kerralla, kun tulet, lupaathan soittaa/SMS:ta: 040-7017459/Tarja

    VastaaPoista
  2. Selvä pyy! Kunhan lumet sulavat...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit