Hiutaleita

Hengitän kirpakkaa pakkasilmaa, jonka voimaa aurinko uskaliaasti laimentaa. Tontun varjokuva on jäätynyt Kortesuon ja Viitaniemen välissä pujottelevan puron pintaan. Puron ylittävälle kävelysillalle on mukava pysähtyä hetkeksi silmäilemään kylmyyden taikomaa taidetta.
Lumihiutaleet rakentavat keskenään muodostelmia jään pintaan ja takertuvat pienimpiinkin oksiin hennoilla ulokkeillaan. Ollapa suurennuslasi.
Jatkan matkaani tiiviiksi tampattua polkua kohti Viitaniemeä. Pitkospuut ovat jossain siellä alla, lumen suojissa, eikä nyt tarvitse varoa askeleitaan kuten sulan maan aikaan. Olen kuulevinani takaa jotain ääntä ja käännän pääni. Hivenen kärsimättömän näköinen sulavalinjainen juoksija odottelee, että pääsee kapealla polulla ohitseni; astun hetkeksi syrjään.
Polun viereen on pysäköity polkupyörä, enkä hoksaa katsoa, onko se lukossa vai lukitsematon, mistä voisi päätellä, onko se paikallaan omistajan tieten vai kaivataanko pyörää jossakin. Koska pyörän päälle ei ole satanut tai tarttunut lunta, se ei ilmeisesti ole ollut täällä kauaa. Toivottavasti omistaja noutaa kaksipyöräisensä täältä pian pois.

Toiselta puolelta polkua löytyy lumeen tehty enkeli, jonka pinnalle on jo ripoteltu taivaalta uusia kepeitä hiutaleita. Hohtava lumi jatkaa auringon säteitä. Kevättalven valo avartaa päivän.

Kommentit

  1. Onpa taas kauniita kuvia!

    Toukokuusta eteenpäin minäkin tallaan taas Jyväskylän katuja. Paluumuuttaja ilmoittautuu. :)

    Anna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit