Sinerrystä

Lauantai-iltapäivänä Hangossa on harmaata, sitten siniharmaata. Käyn Villa Tellinan vieressä rannassa jään reunalla, mutta en halua vielä astua jäätyneen hietikon reunuksen ulommalle puolelle. Aistin hissukseen hiipuvan päivän sävyjä ja huomaan olevani sinessä.
 
Merikadun ja Bulevardin kulmaukseen on ilmestynyt kuva uudesta paikalle nousevasta kerrostalosta. Koivunrungot ja -oksat harottavat lumella odottamassa poiskuljetusta, sitten pääsevät kaivurit paikalle.
Naapurin vaaleansininen puutalo Bulevardilla on autiona. Liekö se talviunisen tietämätön, että kohta vieressä alkaa tapahtua? Ohitan kirjaston; sivuovessa lappu julistaa hymyilyttävästi kahdella kielellä saman asian, vaikkei ihan sanatarkasti: Ovi on käytössä / Blockera inte dörren.
Hangon keskustan kadut ovat hiljaisia, kun alkuilta lähestyy. Vain muutama yksittäinen kävelijä ja autoilija on lisäkseni liikkeellä. Vuorikadun kävelykatupätkällä yksi kulkija on jähmettynyt paikalleen, lasittunein silmin. Merikäärme (Muddle Lilius, Kristian Kober, Heikki Räsänen) ei onneksi ole jäässä, se on vain syntynyt sellaiseksi. Nousen mäelle ja näen yhä enemmän valoja kotien ikkunoissa.
Kun lähden laskeutumaan Oikokatua takaisin kohti meren rantaa, erottuu kauempaa vesitorni siniharmaudesta lähes hailakkana, mutta näen viereisessä seinässä tornin oikean, vahvan sävyn. Mitkä ovat Hangon sunnuntain värit ja sävyt?

Kommentit

Suositut tekstit