Keski-Suomen museolla

Tämän viikon tiistaina 22.3.2011 Jyväskylä täytti 174 vuotta. Synttäriviikon ohjelmaan kuuluu esim. toissapäiväisten taidevessan avajaisten lisäksi myös Keski-Suomen museon tämänpäiväinen avaaminen. Museo on toki myynyt tuotteita aiemminkin, mutta kirjapöydät lymyilivät sisääntuloaulan seinustoilla. Nyt kirjat, kortit ja korut ovat aulassa paremmin esillä ja esim. vanhaa Jyväskylää ja Jonas Heiskan taidetta esittelevät postikortit löytää uudesta seinähyllystä.

Jos Jyväskylän historia ja tarinat kiinnostavat, tästä kattavasta kirjavalikoimasta voi poimia mieleisensä - vaikkapa Jyväskylän kaupungin rakennukset ja asukkaat 1837-1880 tai uudempien aikojen elämää sanoin ja kuvin. Kirjapöydän päädyssä olevaan lootaan saattoi ainakin tänään jättää museokaupalle nimiehdotuksen ja osallistua sillä kirjapalkintojen arvontaan. Selaan kirjoja aikani, mutta seinän takana olevan näyttelysalin veistokset kutsuvat luokseen.

Vinkeät, sarjakuvahahmojen näköiset hahmot vähintäänkin hymyilyttävät; valkoisilla laatikkojalustoilla töröttää, lötköilee tai rentoutuu jos jonkinmoista eläinkunnan edustajaa, joskin myös jokunen ihmiseläjä. Heti Timo Soinin koiran vieressä esittelee hammaskalustoaan  Alexander Stubbin koira (yllä).

Eino Viikilä esittelee Puput pöksyissä -näyttelyssään hulvattomia ja valloittavia veistoksia, joista tulee hyvälle tuulelle. Etana, sammakko, lukuisat koirat, villisika (Onko tukka hyvin), skeittaava kukko... Vaan tuntuu siltä, että nämä työt pääsisivät vielä paremmin oikeuksiinsa tätä valkoista ympäristöä rennommassa tilassa, sillä pylväspyhimyksiksi ei yhdestäkään hilpeästä veistoksesta ole. Päivän piristys - kiitos Eino!

Kävelen hyvillä mielin museolta Seminaarinkatua kohti keskustaa.
Bongaan vielä yhden "veistoksen" - yliopiston Rehtoraatin soman valkoisen portinpylvään. Auringonvalo nosti sen esiin.

Kommentit

  1. Kävin katsomassa joku aika sitten kans tuon Eino Viikilän näyttelyn ja ihastuin! Niin hauskoja että päivä piristyi kummasti. Sinä päivänä taiteilija oli itse paikalla jututtamassa museokävijöitä, mutta tulin harmikseni liian myöhään, sillä Viikilä oli jo lähdössä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit