Kultaveistos

Laskevan auringon säteet muuttavat hopeanvärisenkin pinnan kullanhohtoiseksi. Ylistön sillan päässä minua odottaa Kimmo Schroderuksen vellovapintainen veistos. Ei voi mitään, jokin tässä metallimöykyssä kiehtoo aina kun sen näen.
Hyöky on auringon sallimuksesta vaihtanut jalometallisävynsä hetkeksi ja on nyt kultaveistos, kunnes päivä etenee vielä pidemmälle.

Näin iltakuuden tuntumassakin Jyväsjärven jäällä suihkii lukuisia hiihtäjiä ja uusia pinkaisee edelleen ladulle. Rantaraitilla on mahtavan rauhallista; vain Lutakon suunnasta kaikuu jymeä kolke, kun jotain juntataan rakennustyömaalla maahan ja raskaasti.
Taivas on kuin vesiväreillä vedelty. Kun laskeudun jäälle ylittämään Jyväsjärveä, junttausjytke taukoaa. Tuntuu melkein samalta kuin sunnuntaina tällä samalla jäällä, kun maistelin kaupungin melkein-hiljaisuutta, autojen äänet taustahuminaksi taantuneina.

Satamakadun laitaa autovirran vieressä kulkiessa ymmärtää, miksi suunnittelijat haluavat sulkea autoväylän Lutakossa kannen alle. Autottoman kannen päällä olisi ehkä yhtä hiljaista kuin järven jäällä...

Kommentit

  1. Hieno blogi! Löysin googlaamalla, enkä huomannut kommentoivani jotakin viimevuotista kirjoitusta. Haluan että kiitos tulee perille joten kommentoin vielä tänne uusimpaan :)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Kiiminkiin kommenteista, meiliin kilahtaa onneksi aina tieto, vaikka kommentti olisi jätetty vähän vanhempaankin postaukseen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit