Siirry pääsisältöön

Kertun ja Ollin yhteinen polku

Harju, Neron portaiden yläpää. Sateenvarjo käsipuolessa kuin kustantaja Olli Suomisella, päärynäkuvioinen kangas kuin kirjailija Kerttu Karalla, vaan kuviot ovat opas Asta Häkkisen olkalaukussa, eivät mekossa. Opas kohottaa Harjukaupungin salakäytävät -romaania ja varmistaa, ovatko kaikki Kertun ja Ollin yhteinen polku -kävelykierrokseen osallistujat lukeneet Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksen. Eivät ole. Siispä romaanin tarinaa myötäilevä kävely ei saa tehdä juonipaljastuksia.
"He kohtasivat portaiden puolivälissä tasanteella, 
joka muistutti pientä kivilinnaa."
Laskeudumme Neron portaiden puoliväliin. Rappusten remontti estää kulun alas saakka, joten emme voi jatkaa Kertun ja Ollin jäljissä alas jäätelökioskille valitsemaan oikeaa makua, vaan romaanista ääneen luetut katkelmat vievät meidät silti tilanteeseen. Kilpisenkatua pitkin Kirkkopuistoon kävellessämme silmäni osuvat sateenvarjoihin laukkupuodin ikkunassa. Oikeita sateenvarjopuoteja kaupungissa ei kuitenkaan ole...
Kirkkopuiston kioskin terassi on unessa, hiljainen. Kahvikupit, jaffa, punainen limonadi ja pilli - ne ja parin kohtaaminen on vain kuviteltava. Kerttu Karan Maagisen kaupunkioppaan mukaan kioskista säteilee ympäristöön M-hiukkasia, jotka tihentävät elämäntunnetta...
Kävelemme ylös Kauppakatua. Elokuvakerho, jossa Olli tapasi käydä? Sen paikka on saattanut olla vastapäisen videovuokraamon alakerrassa.
Lounaispuiston kioski on sukua Kirkkopuiston kioskille, onhan senkin piirtänut kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaa. Liekö arkkitehti ollut erityinen M-hiukkasten spesialisti, sillä hän suunnitteli myös Harjun Vesilinnan sekä Lounaispuiston esiintymislavan!
Siili tepastelee Lounaispuiston nurmikon poikki pensaiden suojaan. Se ei yltäisi ottaa vauhtia Pojanpääkarusellissa, jota meitäkin kehotetaan kokeilemaan - jos ei nyt, niin vaikka salaa myöhemmin. Olenko ottanut joskus pienoishuimaa kyytiä Pojalta hiekasta vauhtia potkimalla? Rohkeimmat uskaltautuvat pyörimään.
Reitti vie meidät aitaan naamioidun portin kautta Juomatehtaan ohitse Hämeenkadulle, Wivi Lönnin suunnitteleman talokaunottaren Omenaportille; sen takana sijaitsee talo, joka täyttää Kertun ja Ollin nuoruuden unelmat. Viattoman näköinen piha puolestaan vilisee salakäytäviä. Opas ei ole Ollin sukua, koska ei vieläkään unohda pitkää harmaata sateenvarjoaan, vaikka on ripustanut sen hetkeksi talon aitaan.

Kävelemme Norssin ohi takaisin Harjulle viulun sävelten säestyksellä. Yliopistonkadun toisella puolella harjoittelee musikantti akkuna auki. Harjun huipulle johtavalla polulla katseeni eksyy kissankelloihin. Onko rinteen kätköissä, viattomien kukkasten alla jotain muutakin?
Harjun tornin kello on edelleen sekaisin, ehkä omammekin; olemme kulkeneet tovin romaanin ajassa ja paikoissa. Kävely antaa eniten kirjan lukeneille ja kieltämättä olisi mukavaa, jos juonipaljastuksia ei tarvitsisi varoa; reitille sopisi hyvin teoksesta keskusteleva ote. Laskeudun kiviportaita takaisin kohti keskustan todellisuutta.

"Kaupunki portaiden juurella muuttuu koko ajan. Päivät, vuodenajat ja sukupolvet vaihtuvat. Vain Harju ja Neron kiviset portaat pysyvät."
 (*Sitaatit PIJ:n romaanista Harjukaupungin salakäytävät, Atena 2010)

Kommentit

  1. Ei hitsi miten hieno että tuommoinen on järjestetty... Itse kävin alkukesästä oman kierrokseni, ja samassa järjestyksessä. Tosin kuvittelin aina elokuvakerhon sijaitsevan Makuunia vastapäätä sijaitsevan Videodivarin tiloissa...

    VastaaPoista
  2. Mikko, visioin itsekin elokuvakerhon samoille paikkeille kuin sinä, tuleehan Olli romaanissa porttikongin läpi Kauppakadulle. Opas kuitenkin osoitti kadun toiselle puolelle Makuuniin. Joko pieni erhe tai sitten talomaisema ei tässä vastaa tarinaa - opas käytti kyllä sanaa "saattanut"...

    Idea näistä kierroksista on loistava, kirjailijankin huvikseen ennakoima. Kierroksen suunnittelivat kaksi matkailuopasta (Asta Häkkinen, Tuula Laaksonen), yhteistyössä Jääskeläisen kanssa. Tätä opastusta voi kuulemma varatakin. Ensi kesälle on luvassa pari uutta kierrosta romaanin ympäriltä, ehkä Viisikon hengessä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…