Siirry pääsisältöön

Ollin polku

Harjukaupungin salakäytävät -romaaniin pohjautuvan Ollin polku -kävelykierroksen vihreäsilmäinen, päärynämekkoinen opas ei ole itse Maagisen kaupunkioppaan kirjoittaja Kerttu Kara, vaan parinkymmenen hengen ryhmää luotsaa jälleen Asta Heikkinen. Hienon mekon ompeli reitin suunnittelija- ja opaskollega Tuula. Kinakujan sillalla on avattava osuvasti sateenvarjot, kun olemme lähdössä liikkeelle. Liekö romaanilla maaginen vaikutus säähän...

Kuljemme tänään pääosin kustantaja Olli Suomisen jalanjäljissä. Aluksi käväisemme sillan Tourulan puoleisella polulla.
Elämänkokemuksensa voi kokea syvenevän, kun seisoo puolivälissä polkua puiden ympäröimänä - - - ja katselee jyrkänteeltä alas Tourujokeen. Jos kärsii hitaasta jatkumohakuisuudesta, kannattaa hakeutua tällaisiin latautuneisiin paikkoihin.
Pysähdymme hetkeksi uinuvan maiseman äärelle palatessamme Tourujoen ylittävälle sillalle, jota somistavat edelleen nuorten riemukkaat maalaukset ja neulegraffitit.
Olli tunsi maisemaa katsoessaan vaikeasti määriteltävää kaipuuta. Samalta tuntui kiehtovan unen tai koskettavan elokuvan jälkeen. Kuin olisi päässyt lähelle jotain merkityksellistä, johon ei kuitenkaan aivan yltänyt.
Taivas jyrähtää. Kohta laskeudumme sillan kupeesta puuportaita joen varteen, villinä kukkivaan ja ajan pysäyttävään vehreään laaksoon. Täällä askelten hidastaminen tapahtuu kuin itsestään, jo ennen kuin kapuamme ylös hautausmaan viereen. Oikaisemme hautakivien lomitse ja astumme rautaportista Kankaankadulle paikkaan, jossa hautausmaa on vasemmalla ja Taulumäen kirkko mäen takana oikealla puolellamme. Takana kohoaa Kankaan tehtaan työttömäksi jäänyt piippu.
Kun astelemme Maagisen kaupunkioppaan hengessä Taulumäeltä alas laskeutuvalle cinemaattiselle Puistokadulle, myös Kertun ja Ollin yhteiseen maisemaan, johdattaa lehmuskuja meidät vaaleanpunervalle kivitalolle. On vain väisteltävä katutyöaitoja... Ja toivottavasti tuomittujen lehmusten tilalle tulee heti uusia! Kohta pilkistää kadun toiselta puolelta oksien lomasta seinämaalaus.
Muisto koskettaa viileänä kuin kauniin tytön käsi. Sitten kesä vyöryy kadun täydeltä kohti ja paiskaa hänet maahan. - - - Auringon kuuma mehu valuu lehmusten ylle. Talon seinässä humisee autonrengas. Sininen mainosteksti palaa verkkokalvoille versaaleina: GOODYEAR! Onneksi kukaan ei kaadu, vaan jatkamme Puistokatua etelään; kadun keskivaiheilla saa näkyviin sateenvarjokaupan vain sielunsa silmin.

Mahtaako Wivi Lönnin suunnittelemalta Puistokoululta olla salakäytävä hänen entiseen, maagiseen kotitalonsa pihalle Hämeenkadulle, toiselle puolelle kaupunkia?


  Kävely jatkuu Rautatieläisten talon sivuitse Ollin jalanjälkiin Harjun laitaan, mistä kulkee hänen ikävin kävelyreittinsä töistä kotiin Mäki-Mattiin. Sepänkatu, josta oikealta purettiin vanha puutalo modernin kerrostalon tieltä; vasemmalla seisoo punatiilinen koulutuskeskittymä. Autojen takaa pilkottaa Sepänpuistosta tienviitta Jyväskylän ystävyyskaupunkeihin ja kiveykseltä kantautuu tavanomainen skeittaajien kolke.

Pysähdymme Pitkäkadulla. Jossain täällä Harjun takaisella Mäki-Matin alueella on Olli Suomisen perheen kotitalo valkoisine rautaportteineen, mutta suoraa esikuvaa talolle ei  (onneksi) ole pällisteltäväksi. Eikä viereisellä Harjun urheilukentällä vallitse tänään hiljainen tapahtumattomuus, vaan väylien varret ovat erilaisia kulkupelejä täynnä, kun nurmella kamppailevat JJK ja RoPS.
Kävelemme Harjun rinnettä kesäteatterilta ylös johtaville puuportaille, edessä noin 90 jyrkkää askelmaa painostavassa säässä. Ukkonen väijyy pilvien takana.
Portaiden puolivälissä oli kuitenkin pysähdyttävä lepäämään, ettei hiki pilaisi pukua.

Harjun laella Vesilinnan tornin kello näyttää edelleen mitä sattuu. Kellonaika on siis tarkistettava toistaiseksi muualta, oli sitten menossa töihin tai tapaamaan Kerttu Karaa.
(*Sitaatit Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Harjukaupungin salakäytävät, Atena 2010.)

Kommentit

  1. Vietin teinivuotena noilla samoilla seuduilla. Koti Tourukadulla, koiran ulkoiluttamista Tourujoen rannassa, keskikoulun kolme viimeistä luokkaa Puistokoulussa, urheilua ja juoksentelua urheilukentällä ja pururadalla, kesätöitä Harjun linnan halkovarastoon kovuhalkoja heitellen, tyttöä kädestä pidellen männikön varjoissa puoliksi lymyten...

    Olisinko voinut kuvitellakaan, että Suomisen Olli vaeltaa näitä niin tuttuja reittejä joskus tulevaisuudessa.

    Iisi

    VastaaPoista
  2. Kävin myös Ollin polulla. Valitettavasti en päässyt seuraavalla viikolla Ollin ja Kertun polulle. Lainasin kirjan kirjastosta ja luen tarinan kaikessa rauhassa. Molemmat loput kiinnostaa myös. Kiitos Jyväskylän kaupungille ja oppaille mukavasta retkestä. Rauha

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti nämä kirjalliset kierrokset jatkuvat myös 2013! Viime kesän kierroksilla oppaat hahmottelivat myös ajatusta piknikistä romaanin hengessä :) Sellaista ei tosin ole vielä järjestetty.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…