Turku: Kulttuurikävelyperjantai

Perjantai-iltapäivänä nostan repun selkääni Turun satamassa, missä Kiroileva siili komeilee sarjakuva-liikennemerkissä. Päivän ensimmäinen!
Kävelytie johdattaa Turun linnaan, missä valmistellaan jotain konserttia VIP-telttoineen; itse tiirailen, mistä löytyisi Pertti Jarlan piirros, ja tutkailen samalla linnan edustan muutakin taiteellista antia.

Hej hylje! Stefan Lindforsin muotoilemia, esimerkiksi Anu Halmesmaan taiteilemaa hyljeteosta, kannattaa katsoa myös takaapäin.
Flux Aura -teossarjasta linnan puistossa ovat esillä Kari Cavénin Taivaan lahjat - peilinpalasilla peitetyt, taivasta, puita ja maata heijastavat kivet nurmikolla. Ja siinähän se Jarlan uhkaus linnaan pääsemisestä onkin - helppo nähdä, jos tulee oikeasta suunnasta.

Lähden kävelytielle lähemmäs Aurajoen rantaa ja sen varteen parkkeerattuja aluksia. Bore- laiva on aloittanut hostellina (en ihmettele, että se on River Hostel Turku, ettei kuulostaisi kovin tylsältä...), Karjala-tykkivene on onneksi enää museolaiva, kuten myös kaunis Suomen Joutsen. Kannattaa kurkistaa myös vasemmalle; suojaharson takana on hienoja puuveneitä, jotka ovat myös osa Forum Marinum -merikeskusta.
Aivan Suomen Joutsenen edessä ottaa aurinkoa jättimäinen päivänkakkara (Antti Stöckell & Jani Rättyä), osana Flux Auraa. Esite kehottaa istahtamaan kukan varrelle ja nauttimaan kesästä Aurajoen rannalla, joten käyn ostamassa jäätelön ja teen työtä käskettyä. Mikäs tässä...

Etsin Tiitu Takalon seuraavaa sarjakuvataulua Förin laiturin jälkeen hieman pidempään, mutta löytyyhän sekin; sitten ilmaiselle jokiristeilylle pariksi minuutiksi. Mutta miksi hopeinen Hej-hylje on ikään kuin survottu rakennustyömaan nurkkaan?
Föri kuljettaa minut sutjakasti Aurajoen toiselle puolelle. Ehdin hädin tuskin lukea lautalle ripustetut Fingerporit. Seuraava sarjakuvakohde, Kirjaston kissa, löytyy helposti. Kapuan Martin kirkolle (1933), jonka valkoinen torni kohoaa ylväästi korkeuksiin.
Hanna Koljonen huhuilee: Maa kutsuu, kuuntelen!. Minä huhuilen, kävelen kirkon ympäri, viereiselle niitylle, alas portaita, ylös, tulee kuuma... mutta lopulta löydän Jyrki Nissisen merkin sivummalta. Ja matka jatkuu Urheilupuistoon.

Astun toiveikkaana puiston portista sisään ja ilahdun upeasta, käsin maalatusta linnunpöntöstä puun kyljessä. Kohta odottaa pettymys, sillä Kaisa Lekan tekemää kuvaa ei löydy millään. Enkö vain huomaa vai olisiko kuva oikeasti kadonnut? Lopulta luovutan ja jatkan matkaa, vaikka tuntuu tylsältä. Onneksi seuraava Fingerpori löytyy heti, samoin maauimalan iloinen uimarikuva.
Vaan ei ole pyyhettä & uikkareita mukana, joten en pääse kokeilemaan myöskään maauimalan hauskalta kuulostavaa Sipulisaunaa. Laskeudun jokivarteen kaupunginteatterille ja löydän seuraavan sarjakuvataulun (kokeiltuani uutta lähestymistä eri suunnasta) vihaisine jäätelöpalloineen, sitten joen toiselle puolelle Teatterisiltaa pitkin.
Myllysilta kun on edelleen remontissa, kuten liikennemerkkisarjan Fingerpori-kuvasta voi päätellä.
Teatterisillalla kannattaa pysähtyä. Sillan yläpuolelle on ripustettu iloisia, työpajoissa väkerrettyjä muovikukkapalloja (Flux Aura jälleen) ja keskellä siltaa voi kuunnella jokivirtausten muuntelemia äänimaisemia pelastusveneiden kaiuttimista. Sillalta löytyy myös muutama lemmenlukko.

Matkaan joen rantaa pitkin kohti Tuomiokirkkoa, etsimään sieltä puuttuvia sarjakuvatauluja, pienen kahvitauon jälkeen. Cafe Artissa istuskellessani voin katsella pariakin Flux Artin työtä: jättiläishaahkoja uimassa Aurajoessa sekä puistokäytävän puihin ripustettuja ilmapalloja, Motiivilaivoja uniikkeine kuvineen. Ja sattumoisin joella kulkevaa taideperformanssia.
Tuomiokirkolta löytyy useita sarjakuvaliikennemerkkejä, esimerkiksi Mika Lietzen. Kirkkohäistä saavat eräät vain haaveilla, vielä. Jätän tuomiokirkkoa kuvaavat turistit ja lähden kulkemaan Itäistä Rantakatua etelään, onhan matkalla vielä pari sarjakuvaa.
Ja sitten vielä koukkaus Koulukadun suuntaan, päivän viimeiselle: Mari Ahokoivun  aavepariskunta - aistin siinä samaa haikeutta ja syksyn tunnelmaa kuin muissa hänen kuvissaan. Onneksi on vielä kesä ja saan kävellä omaan tahtiini Turussa, jossa elämykset tulevat vastaan kaduilla. Varsin kultturelli olo :)

Kommentit

Suositut tekstit