Siirry pääsisältöön

Turku: Kulttuurikävelyperjantai

Perjantai-iltapäivänä nostan repun selkääni Turun satamassa, missä Kiroileva siili komeilee sarjakuva-liikennemerkissä. Päivän ensimmäinen!
Kävelytie johdattaa Turun linnaan, missä valmistellaan jotain konserttia VIP-telttoineen; itse tiirailen, mistä löytyisi Pertti Jarlan piirros, ja tutkailen samalla linnan edustan muutakin taiteellista antia.

Hej hylje! Stefan Lindforsin muotoilemia, esimerkiksi Anu Halmesmaan taiteilemaa hyljeteosta, kannattaa katsoa myös takaapäin.
Flux Aura -teossarjasta linnan puistossa ovat esillä Kari Cavénin Taivaan lahjat - peilinpalasilla peitetyt, taivasta, puita ja maata heijastavat kivet nurmikolla. Ja siinähän se Jarlan uhkaus linnaan pääsemisestä onkin - helppo nähdä, jos tulee oikeasta suunnasta.

Lähden kävelytielle lähemmäs Aurajoen rantaa ja sen varteen parkkeerattuja aluksia. Bore- laiva on aloittanut hostellina (en ihmettele, että se on River Hostel Turku, ettei kuulostaisi kovin tylsältä...), Karjala-tykkivene on onneksi enää museolaiva, kuten myös kaunis Suomen Joutsen. Kannattaa kurkistaa myös vasemmalle; suojaharson takana on hienoja puuveneitä, jotka ovat myös osa Forum Marinum -merikeskusta.
Aivan Suomen Joutsenen edessä ottaa aurinkoa jättimäinen päivänkakkara (Antti Stöckell & Jani Rättyä), osana Flux Auraa. Esite kehottaa istahtamaan kukan varrelle ja nauttimaan kesästä Aurajoen rannalla, joten käyn ostamassa jäätelön ja teen työtä käskettyä. Mikäs tässä...

Etsin Tiitu Takalon seuraavaa sarjakuvataulua Förin laiturin jälkeen hieman pidempään, mutta löytyyhän sekin; sitten ilmaiselle jokiristeilylle pariksi minuutiksi. Mutta miksi hopeinen Hej-hylje on ikään kuin survottu rakennustyömaan nurkkaan?
Föri kuljettaa minut sutjakasti Aurajoen toiselle puolelle. Ehdin hädin tuskin lukea lautalle ripustetut Fingerporit. Seuraava sarjakuvakohde, Kirjaston kissa, löytyy helposti. Kapuan Martin kirkolle (1933), jonka valkoinen torni kohoaa ylväästi korkeuksiin.
Hanna Koljonen huhuilee: Maa kutsuu, kuuntelen!. Minä huhuilen, kävelen kirkon ympäri, viereiselle niitylle, alas portaita, ylös, tulee kuuma... mutta lopulta löydän Jyrki Nissisen merkin sivummalta. Ja matka jatkuu Urheilupuistoon.

Astun toiveikkaana puiston portista sisään ja ilahdun upeasta, käsin maalatusta linnunpöntöstä puun kyljessä. Kohta odottaa pettymys, sillä Kaisa Lekan tekemää kuvaa ei löydy millään. Enkö vain huomaa vai olisiko kuva oikeasti kadonnut? Lopulta luovutan ja jatkan matkaa, vaikka tuntuu tylsältä. Onneksi seuraava Fingerpori löytyy heti, samoin maauimalan iloinen uimarikuva.
Vaan ei ole pyyhettä & uikkareita mukana, joten en pääse kokeilemaan myöskään maauimalan hauskalta kuulostavaa Sipulisaunaa. Laskeudun jokivarteen kaupunginteatterille ja löydän seuraavan sarjakuvataulun (kokeiltuani uutta lähestymistä eri suunnasta) vihaisine jäätelöpalloineen, sitten joen toiselle puolelle Teatterisiltaa pitkin.
Myllysilta kun on edelleen remontissa, kuten liikennemerkkisarjan Fingerpori-kuvasta voi päätellä.
Teatterisillalla kannattaa pysähtyä. Sillan yläpuolelle on ripustettu iloisia, työpajoissa väkerrettyjä muovikukkapalloja (Flux Aura jälleen) ja keskellä siltaa voi kuunnella jokivirtausten muuntelemia äänimaisemia pelastusveneiden kaiuttimista. Sillalta löytyy myös muutama lemmenlukko.

Matkaan joen rantaa pitkin kohti Tuomiokirkkoa, etsimään sieltä puuttuvia sarjakuvatauluja, pienen kahvitauon jälkeen. Cafe Artissa istuskellessani voin katsella pariakin Flux Artin työtä: jättiläishaahkoja uimassa Aurajoessa sekä puistokäytävän puihin ripustettuja ilmapalloja, Motiivilaivoja uniikkeine kuvineen. Ja sattumoisin joella kulkevaa taideperformanssia.
Tuomiokirkolta löytyy useita sarjakuvaliikennemerkkejä, esimerkiksi Mika Lietzen. Kirkkohäistä saavat eräät vain haaveilla, vielä. Jätän tuomiokirkkoa kuvaavat turistit ja lähden kulkemaan Itäistä Rantakatua etelään, onhan matkalla vielä pari sarjakuvaa.
Ja sitten vielä koukkaus Koulukadun suuntaan, päivän viimeiselle: Mari Ahokoivun  aavepariskunta - aistin siinä samaa haikeutta ja syksyn tunnelmaa kuin muissa hänen kuvissaan. Onneksi on vielä kesä ja saan kävellä omaan tahtiini Turussa, jossa elämykset tulevat vastaan kaduilla. Varsin kultturelli olo :)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…