Siirry pääsisältöön

Turku: Taiteiden yössä

Astun illalla junasta Turun asemalle ja lähden kävelemään kohti majapaikkaa. Tosin hyvin hitaasti, sillä ensin on löydettävä aseman seudulta pari sarjakuvaliikennemerkkiä. Jossain pitäisi olla yksi Kiroileva siili? Viimein näen äkeän piikkiolennon. Teos on jalkaimmeiselle epäkurantisti laitettu katsomaan taksijonoa... Bongattuani vastapäisestä puistosta Jyrki Nissisen liikennemerkin suuntaan seuraavaksi Puolalanmäelle. Kapuan ylös portaita ja ihastelen rinteessä, kerrostalojen katveessa olevia somia puutaloja. En nouse aivan Taidemuseolle saakka, vaan käännyn oikealle. Puiston avaralta nurmikkorinteeltä äkkään seuraavan Milla Paloniemen siilin, tuttuja fingerporilaisia ja pari muuta sarjistaulua.Mikä hauska alku illalle!

Yliopistonkadulla kököttää myös toista katutaidesarjaa eli yksi kymmenistä Hei hylje! -veistoksista, joita on ripoteltu taiteellisten liikennemerkkien tapaan eri puolille kaupunkia. Veistokset viesteineen ovat Itämeren asialla; jokaisen on koristanut eri taiteilija, kuten Helsingissä taannoin käyneet samanhenkiset rauhannallet.

 En malta olla jatkamatta iltakävelyä, vaan päätän poiketa poimimassa vielä pari sarjakuvaliikennemerkkiä. Kun saavun Puutorille, soi siellä blues.
Puutorin Vessa ei kuitenkaan haise, vaikka Hanna Koljosen kaasunaamarikuvasta voisi niin päätellä... Entä mitä löytyisi linja-autoasemalta?

Bussimatkustajille pitää seuraa yksi taidehylje, mutta myös huolehtivainen Kiroileva siili. Onneksi oma visiittini on vasta alussa. Käännyn takaisin kohti keskustaa ja laskeudun Aninkaistenkatua, kun kuulen ranskalaista musiikkia ovisyvennyksestä. Mitä ihmettä, Café Voltaire on auki vielä iltayhdeksältä? Hei, siellähän on kahvilan 1-vuotisjuhlat! Astun sisään ihanalle omenatortulle (Tarte Tatin) ja saan kuulla, että nyt on lisäksi Taiteiden yö. Se selittää, miksi kaduilla on niin paljon väkeä!

Kahvilasta minut neuvotaan Aurajoelle, missä leppoisasti kuljeskeleva väki on jo alkanut ryhmittäytyä hyville katselupaikoille. Ilta pimenee, Turun tuomiokirkon kello lyö kymmenen.
Kohta kaksi valtavaa, läpikuultavaa muovipalloa, joiden kummankin sisällä on ihminen, lasketaan veteen. Jättipallot liukuvat hitaasti vedessä, huilumusiikki kaikuu rannoilla ja värit leikkivät pallojen pinnoilla - Music of the Spheres. Jatkan hissukseen kävelyä, poikkean Taiteiden yön vielä myöhälläkin vilkkaiksi tekemille aukioille ja puistoihin. Jo ennen kuin palaan toiselle puolelle jokea, kaikuu kolmen naisen taidokas laulu upeasti Aurajoen yllä. Café Artin kohdalla pysähdyn pisimmäksi aikaa.
Kadulla musisoiva kitaristin ja harpistin duo tekee tästä lämpimästä, suorastaan eksoottisesta illasta vielä tunnelmallisemman. Harpisti puhkeaa näppäilyltään hetkeksi myös laulamaan: Nothing's gonna change my world. Kun kuuntelen illan kauneinta musiikkia ja katselen keltaisen kivitalon seinään heijastuvia ohikulkijoiden ja penkeillä istuskelijoiden varjoja, on tunnelma maaginen ja lempeä. Mikä hieno elokuun ilta Turussa.

Kommentit

  1. Hanna Koljosen liikennemerkki on sijoitettu Aninkaistenmäen laidalle, sillä se kantoi ainakin muutama vuosi sitten kyseenalaista mestaruutta: Turun saasteisin paikka!

    T: Mitra

    VastaaPoista
  2. Kiitos, turistina jouduin tekemään hätäisemmän tulkinnan sijainnin ja kuvan välille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…