Siirry pääsisältöön

von Wright -kulttuuripolulla

Kuopion eteläpuolella, Karttulan tien tuntumassa sijaitsevan Haminalahden kulttuurimaisemaa on syytä tarkastella myös jalkaisin, ei vain vesitse (kuten tein muutama päivä aiemmin kajakin kyydistä). Tarkkaakin tarkemmat siveltimenvedot ovat Haminalahdessa ikuistaneet niin maisemia kuin erityisesti lintuja 1800-luvulla, minkä ansiosta täällä voi seurata merkittyä von Wright -kulttuuripolkua ja tarkastella maisemia ainakin lähes samasta vinkkelistä kuin itse taiteilijat, von Wrightin veljekset.
Reilun neljän kilometrin mittainen polku alkaa Haminalahden leirikeskuksen parkkipaikalta, jossa voi pitää tulilla evästauon polun kuljettuaan. Nappaan heti pikaevästä tien varresta, sillä vadelmia on vaikea vastustaa...
Reitti kulkee aluksi viljapellon laitaa, kunnes opasteet johdattavat ylittämään Karttulan vilkasliikenteisen maantien - varovaisuutta noudattaen. Aluksi kuusivoittoisen metsän halki kulkeva polku tulee pian hakkuuaukealle, josta avautuvan maiseman keskeltä, koivujen lomasta, pilkottaa pikkuisen myös Haminalahden Hovin keltainen kartanorakennus.
Rappuset johtavat kalliolta alas Mustamäen tielle, jonka viereisen kuusikon tilalla olleesta pellosta on ilmeisesti tehty rautakautisten korujen löytö 1800-luvulla. Kun nousen kapeaa tietä ylemmäs, on vaikea kuvitella, että jalkojeni alla on ennen merkittävä maantie - aina vuoteen 1959 saakka!
Mustamäen tie
Sieniveitsi ei ole matkassa, mutta tien varren tatit ovatkin jo selvästi matojen nappaamia. Pian polku poikkeaa vasemmalle Suopeltovuorelle, johon kääntyessäni huomio kiinnittyy komeisiin puihin.

Polun vieressä kohottavat varttaan korkeuksiin muhkean kokoiset, iäkkäät kuuset ja männyt. Oikealla puolella jään katsomaan paksua kuusta, joka suorastaan tihkuu pihkaa, erityisesti näistä kolosista, jotka lienevät ahkeran nokan koputtamisen aikaan saamia.

Suopeltovuorelta on peräisin suomalaiseksi ihannemaisemaksi ylistetty Ferdinand von Wrightin maalaus, Näköala Haminalahdelta. Kasvaneet puut peittävät ennen avoimempaa maisemaa, mutta täältä näkee edelleen Kallavedelle.
Maisema Haminalahdelta
Alapuolista hyvin jyrkkää kalliota ei tohdi ihan reunalta kurkistella - kalliosta saa aavistuksen opastaulusta, josta näkee kuinka Magnus von Wright on ikuistanut näkymiä myös alapuolelta.
Maisemat ja kalliot ovat hienoja, mutta niin on tämä upea sammaleinen metsäkin. Kumarrun jälleen poimimaan muutaman jättimustikan, sillä niitä riittää...

Polku mutkittelee kallioseinämän kupeessa olevan ihan oikean, pienehkön luolan vieritse. Siellä kannattaa pistäytyä jonkinlaisen valolähteen kanssa, jotta erottaa kallioseinästä kaiverruksen! Opastaulut kertovat matkan varrella vielä lisää erityisesti lintumaalauksistaan tunnetuista veljeksistä, myös Wilhelm von Wrightistä, sekä taitajien perintöä hienosti jatkaneesta, Ferdinandin oppipoikana aloittaneesta Matti Karppasesta.

Kulttuuripolun päättävä lenkki ohjaa pienten reittimerkkien avulla alas rantaan johtavalle kävely- ja pyörätielle, jonka varressa on viimeinen opastaulu. Jos astuu muutaman metrin taululta eteenpäin, pääsee puskien keskeltä jyrkille rappusille ja siitä laiturille katselemaan Haminalahden rantamaisemaa, ilta-auringossa välkehtivää Kallavettä. Haminalahden Hovi ei laiturilta erotu, mutta on mukava nauttia hetki avarasta järvimaisemasta ennen paluuta lähtöpaikalle.

Haminalahti

Kommentit

  1. Todella upea retkeilyreitti. Nykyisin hirsinen, myös upea grillikatos löytyy entisen grillipaikan takana olevalta mäeltä..hiekkatietä ylös n.30m...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…