Boston: keitaita

Boston herää lämpimään aamuun. Kävelen varhain Newbury Streetille etsimään aamupalapaikkaa ja jalat ohjautuvat kuin itsestään Wired Puppy -kahvilaan, jonne myös koira-asiakkaat ovat oikeasti tervetulleita niin sisälle kuin ulkopöytiin. Ystävällistä! Taivaallinen karpalo-pähkinämuffinsi antaa muhevasti potkua päivään.

Alkuillasta tämäkin katu on vilkkaampi. Seikkailen kartta kourassa autokaduilta takorauta-aidan taakse puistoalueen huomaan. Vuonna 1837 avatun Public Gardenin komeissa puissa erottaa siellä täällä nimikylttejä - apu myös täkäläisiä puulajeja heikommin tuntevalle turistille.
Ylitän Charles Streetin, jonka toisella puolella puistoalue jatkuu, mutta eri nimellä: tämä on Boston Common, joka voi ylpeillä olevansa Yhdysvaltain vanhin yleinen puisto - peräti vuodelta 1634! Täällä on ennen laiduntanut karjaa, yöpynyt brittisotilaiden joukkoja ennen Amerikan vallankumousta ja järjestetty joskus jopa hirttäjäisiä. Nyt nurmikoilla loikoillaan lukemassa tai piknikillä, leikitetään koiria tai pelataan pelejä.
Boston Common -puistosta saa alkunsa yksi kaupungin merkityistä kävelyreiteistä, Freedom Trail. Koska iltahämärä on jo laskeutumassa, käyn vain katsastamassa puistoon punakylteillä merkityn Vapauden reitin alkupäätä, joka risteää myös Black Heritage Trail -reitin kanssa. Jälkimmäisellä reitillä voisi seurata Bostonin afrikkalais-amerikkalaisen historian jalanjälkiä.

Käännyn kuitenkin puiston kulmauksesta takaisin päin ja pysähdyn Frog Pondin sammakkopatsaiden ääreen. Toinen pronssisammakko tarkkailee täysin tyyntä matalaa tekolampea (noin 15 cm vettä!), toinen hypistelee kalastusvälineitään.
Tämän Sammakkolammen betonipohjalla eivät oikeat sammakot taida viihtyä...Sammakkopatsaiden takana on myös sammakkoteemainen lasten leikkipuisto, jonka koristemosaiikeista voisi laskea lukemattoman määrän hienoja sammakoita.
Aurinko laskee nopeasti. Kun astun takaisin Public Gardeniin, erotan kuitenkin suoran Haffenreffer Walk -puistokäytävän varsilla upeita kukkapenkkejä, muotoon leikattuja puksipuita ja jopa matalia palmuja. Kivisillalta kantautuu kahden viulistiopiskelijan taidokas soitto; Beatlesin Eleanor Rigby.
Moni kulkija pysähtyy laillani toviksi katsomaan kaupungin valoja heijastavaa vettä, puiston takana kohoavien tornitalojen siluettia ja kuuntelemaan Berklee College of Musicin opiskelijoiksi tunnustautuvia musikantteja.  Joku tipauttaa viulukoteloon kiitokseksi dollarin setelin. Lammen joutsenveneet ovat jo yölevolla. Astun puistosta takaisin lähemmäs katujen huminaa ja omaa yölepoani.

Kommentit

  1. Kiitos jälleen kerran kauniista kuvista ja mukavasta tunnelmasta, joka merkinnästäsi huokui!

    Jostain syystä en ole ikinä tahtonut New Yorkiin, mutta Boston on kutkutellut mieltäni ihan pienestä asti. Valtameri on vielä ylittämättä, mutta Bostonin valot kajastavat mielessäni tämän blogimerkintäsi jälkeen entistäkin kirkkaampina. :)

    VastaaPoista
  2. Bostonin kansanpuisto on merkittävässä osassa eräässä vanhassa tyttökirjaklassikossa, Pollyannassa. Kiinnostava päivitys!

    VastaaPoista
  3. Bostonissa on historiaa, muistumia vanhalta mantereelta ja kohtuullinen määrä korkeita moderneja rakennuksia. Ja liikkuminen on helppoa paitsi jalan, myös esim. T-junaillen maan alla tai päällä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit