Siirry pääsisältöön

Boston: kirjallisia maamerkkejä

Kävelyoppaat Gretchen ja Tom kokoavat ryhmää ympärilleen Bostonin entisen Borders-kirjakaupan edustalla School Streetin ja Washington Streetin kulmauksessa. Alkamassa on Literary Landmarks -kävelykierros kaupungin keskustan kirjalliseen historiaan.

Vain muutaman askeleen päässä meistä on Old Corner Bookstoren rakennus (1712). Tosin siellä ei enää myydä kirjoja, vaan burritoja! Kirjakauppahistoria alkoi talossa jo 1800-luvun alkupuoliskolla, jolloin erityisesti Ticknor & Fields -kustantamo nosti paikan maineeseen. Koska Ticknor & Fields maksoi kirjailijoille rojalteja,  kustantamo edusti amerikkalaisten kirjailijoiden lisäksi mm. Charles Dickensiä, joka oli kärsinyt uuden mantereen piraattipainoksista.
Jatkamme matkaa kohti Beacon Hilliä. Paikalliset kirjailijat kokoontuivat sekä Old Corner Bookstoren tiloissa että School Streetin ja Tremont Streetin kulmauksessa Parker Housessa (alkuperäisestä jäljellä vain osa), jonka lauantaiklubin kokoontumisiin naiskirjailijat pääsivät mukaan vasta 1900-luvun puolella. Klubin jäseniä olivat mm. Ralph Waldo Emerson, Charles Dickens ja Henry Wadsworth Longfellow.

Pysähdymme Athenaeumin (1807) eteen. Gretchen kertoo, että Bostonia sanotaan Yhdysvaltain Ateenaksi (Jyväskylän serkku siis, kuten samaa nimitystä itsestään käyttävä läheinen Concord...!). Rakennustelineiden takana piileskelevä Athenaeum on edelleen huiman kokoelman omaava yksityinen, jäsentensä käytössä oleva kirjasto, jota käyttivät jo John Quincy Adams, Emerson ja Longfellow.

Punatiilitaloja, jokunen vanha kaksikerroksinen puutalo. Pinckney Street näyttää lähes tavalliselta asuinkadulta, mutta ei sittenkään. Kun pysähdymme numeron 4 edessä, kuulemme Henry David Thoreaun asuneen tässä.

Alcottin perhe asui tällä kadulla mm. numerossa 20, jonka toisessa kerroksessa (oik.) on ihastuttava erkkeri... Nuori Louisa May kirjoitti täällä ensimmäisen julkaistun tarinansa. Lähistöllä talossa 54 asui jonkin aikaa Nathaniel Hawthorne.



Beacon Hillin jalkakäytäviä peittävät paikoin perinteiset punatiilet, joiden eläväinen pinta aaltoilee petollisesti. Kannattaa siis katsoa välillä myös jalkoihinsa, eikä vain viehättäviä taloja...
Saavumme upealle Louisburg Squarelle, jonka numerossa 10 Louisa May Alcott ja hänen isänsä Bronson viettivät viimeiset vuotensa, menestyneen tyttären ansiosta. Aukion keskellä on kaupungin ainoa yksityinen puisto.
Numerossa 16 asuu nyt dekkaristi Robin Cook, jonka ulko-oven hummerin muotoinen kolkutin kannattanee tuntemattoman jättää rauhaan. Talossa asui aiemmin mm. kirjallisuus- ja kulttuurilehtenä aloittaneen The Atlantic Monthlyn (1857) päätoimittajaksi noussut William Dean Howells.

Kauniin Mount Vernon -kadun varrella numerossa 102 asui esimerkiksi Henry James, The Bostonians -romaanin kirjoittaja. Romaani on varmasti oivallista luettavaa kaupungista kiinnostuneelle. James kävi Parker Housessa aamiaisella ja palasi sitten kotiin kirjoittamaan.

Ohitamme luonnonkivipäällysteisen Acorn Streetin ja saavumme Chestnust Streetille, missä kuulemme Francis Parkmanista, joka kirjoitti mm. sioux-intiaaneista; Richard Henry Danasta (pitkä purjehdus länsirannikolle: Two Years Before the Mast) ja runoilija Julia Ward Howesta.
Kohta lähenemme Boston Common -puistoa ja Beacon Streetiä, jonka talossa 39 vihittiin Fanny Appleton  ja kirjailija Henry Wadsworth Longfellow. Appiukko oli antelias: hän lahjoitti siitä kodin nuoriparille. Kirjallisuuspitoinen kierros päättyy - aikamoinen kirjallinen kaupunki! Alan miettiä, mitä kaikkea bostonilaista pitäisikään ottaa lukulistalle...

(Kävelypäivä: 17.9.2011)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…