Harvardissa hauskasti


Bostonin keskustaa reunustavan Charles-joen pohjoispuolella sijaitsee Cambridgen kaupunki, jossa sijaitsee Yhdysvaltojen vanhimman yliopiston eli Harvardin (1636) hieno kampus. Seison Cambridgen (aluksi Newe Towne) syntysijoilla Harvard Squarella, missä joukko meitä turisteja kokoontuu reippaasti kailottavan opiskelijan ympärille. Harvard University -kierroksen opas Josephin esittelee tömäkästi hänen pomonsa, joka julistaa ettei tämä saksanopiskelija tule koskaan saamaan töitä...

Käymme aukion laidalta kohti yliopistoalueen porttia. Oikealla puolellamme on kampuksen vanhin rakennus, Massachusetts Hall (1720), jonka alimmat kerrokset ovat yliopiston hallinnon käytössä, mutta yläkerrassa asuu ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vain hiljaisia sellaisia - alakerran naapureiden takia. Joseph toteaa naureskellen, että Simpsonien luoja Matt Groening lensi asuntolasta metelin takia alle lukukaudessa. (Hmm. Jälkikäteen tarkistettuna Groening kyllä opiskeli ihan toisessa yliopistossa. Oi Joseph, Joseph!)

Massachusetts Hallin edustalla on myös runopylväs, yksi kahdeksasta kävelyreitin muodostavasta Poetry Posts -teoksesta, joilla kunnioitetaan 9/11 -terrori-iskuissa menehtyneitä Harvardista valmistuneita.

Naapuritalon paikalla oli alkujaan yliopistolle merkittävän raha- ja kirjalahjoituksen perinnöksi jättäneen John Harvardin (1607-38) kirjasto, joka kuitenkin tuhoutui tulipalossa  ja tarinan mukaan vain yksi kirja pelastui; se, joka oli (luvattomasti) viety pois kirjastosta. Joseph kertoo, että lainan palauttanut opiskelija erotettiin yliopistosta kolmeksi kuukaudeksi rangaistuksena omin luvin otetusta lainasta...
Punatiilirakennusten keskellä on avara vehreä puisto ja runsaasti tuoleja vaikkapa lueskeluun. Puiston ympärillä on ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opiskelija-asuntoloita.

Harvard Yardin toisella laidalla pysähdymme patsaalle (jalustan teksti: John Harvard, Founder, 1638), jossa on kolme virhettä: John Harvard ei perustanut yliopistoa, vaan se nimettiin hänen kunniakseen testamenttilahjoituksen vuoksi; perustamisvuosi oli oikeasti 1636 ja patsaan mallina oli eräs opiskelija, eikä itse lahjoittaja. Moni kuvauttaa itsensä sivelemässä patsaan oikeaa jalkaterää, mutta tämä rituaali ei kuulemma tuota onnea. Jalalle pitäisi virtsata.

Matka jatkuu vanhalta kampusalueelta ulos portista, jonka vieressä on tekstinpätkä entisen opiskelijan, Ralph Waldo Emersonin teoksesta yliopiston 200-vuotisjuhlavuonna 1836. Kyllä, myös Henry Thoreau opiskeli täällä, kuten moni Yhdysvaltain presidentti, nobelisti, kirjailija jne. ja  esimerkiksi Conan O'Brian.
Kaikki täällä ei ole punatiiltä. Science Centeriin lahjoitti varat Kodak, mistä ööh, erikoinen polaroidkameramainen ulkomuoto. Upeampi yliopiston rakennus on aivan sen vieressä, tosin tulipalossa korkean torninsa huipun menettäneenä. Toisella puolella katua sijaitseva Cambridgen paloasema ei pitänyt erään kiistan takia kiirettä tornipalon sammutuksella...
Torsonakin Memorial Hall muistuttaa kirkkoa, mutta ei sitä ole. Rakennus on pystytetty Amerikan sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella taistelleiden muistolle. Matala siipi sisältää Josephin mukaan (sisustukseltaan) Harry Potter-henkisen ruokasalin, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat syövät. Eivätkä he sen jälkeen jää sapuskoita kaipaamaan.
Palaamme taas vanhojen rakennusten keskelle. Sisäpihalle mahtuu jopa parikymmenen tuhannen yleisö valmistujaisjuhliin, mutta nyt paikalle on kokoontunut vain pienehkö määrä erivärisiin t-paitoihin (Oak Yard, Elm Yard, Crimson Yard, Ivy Yard...) pukeutuneita opiskelijoita megafonihemmon ympärille.
Puistoaukion toisella puolella häämöttää valtava kirjasto, Harry Elkins Widener Memorial Library, jonka hänen äitinsä rakennutti nuoren, mutta merkittävän bibliofiilin upottua Titanicin mukana. Joseph kertoo, että sureva äiti asetti kirjaston säilymiselle Harvardissa kolme ehtoa: rakennusta ei saa purkaa, kirjastossa on oltava tuoreita narsisseja joka päivä ja jokaisen opiskelijan on osattava uida. Totta vai tarua?

Kävelemme opiskelija-asuntoloiden ohi ulos kampusalueen portista. Alueen laidalla Wigglesworth Hallin rakennusten opiskelija-asukit kärsivät sekä viereisen vilkkaan kadun että alla kulkevan junan melusta ja tärinästä. Oppaamme mukaan yliopisto maksaa vuosittain korvausta siitä, että junat hidastavat juuri tässä kohdassa tärinän vähentämiseksi...

Kierros päättyy lähelle opiskelijoiden ylläpitämää kirjakauppaa. Opastuksen päätteeksi Joseph kerää kävelijöiltä vapaaehtoisen tipin (suositus 10 USD/aikuinen). Rento ja hauska kierros, ja luultavasti ainakin osa jutuista piti paikkansa ;-)
(Kävelypäivä 17.9. 2011)

Kommentit

Suositut tekstit