Siirry pääsisältöön

Jääskelän syysluontopolku

Syysmetsään! Jääskelän luontopolku löytyy entisen Jyväskylän maalaiskunnan alueelta Vaajakosken eteläpuolelta. Polku Tontunvuorten suuntaan on lähtöpaikalla osin kätkössä vastikään kaadetun lepän alla, mutta kiepautan puuvainaan polulta pois.
Väljä kuusikko voi näyttää karulta, mutta puiden juurelta löytyy myös satumaisia sammal- ja jäkäläkasvustoja. Tuntuu mukavalta, kun jalkojen alla on oikeasti kiemurainen ja kapea polku, eikä leveä ja tasoitettu väylä. Polku kohoaa välillä kuusten keskeltä mäntykankaalle, mutta laskeutuu jälleen tiheämpien havujen tykö. Opastaulut kertovat sopivan harvakseltaan reitin luonnosta.
Paikoin syksyn lehdet ovat jo tehneet joukkohyppyjä maahan ja alkaneet luopua kirkkaankeltaisista syysasuistaan. Tästä olisi turha etsiä sieniä...
Polku saapuu pirunpellolle, kiviröykkiöiselle aukiolle, jolla on opaskyltin mukaan sijainnut Muinais-Päijänteen ranta. Nykyinen Päijänne on paljon alempana ja sen rantaan on paikasta matkaa.
Ylitän entisen rannan pitkospuita pitkin ja saavun kosteikon jälkeen kirkasvetiselle purolle, jota polku tovin myötäilee. Virtaavan veden solinaa säestää puiden latvoista kuuluva tuulen humina, mutta olen täällä puuskilta suojassa.
Lepäslammen rannassa ei ole tuulesta juuri tietoakaan. Suomaisema tuoksuu ja näyttää syksyltä.
Hassunhauskat kirkkaanvihreät lehtikasvustot verhoavat sammaleista kiveä. Mikä lie onkaan sinun nimesi, kaunis kasvi.

Tontunvuoret jäävät taakse ja reitti tuo minut takaisin puron varteen. Täällä kiire unohtuu. Puron tuntumassa iso joukko vielä matalia kuusenpoikasia suunnittelee kaikessa hiljaisuudessa alueen valloitusta.

Luontopolku ylittää Jääskelän tien, koivikoksi kasvaneen entisen niityn ja saapuu jyrkän kallion alapuoliselle kosteikolle. Märillä pitkospuilla saa astella varovasti.
Pitkospuiden viereinen laaja lammikko näyttää kauempaa siltä, kuin se olisi jäätynyt. Ehei, pienet vihreät lehtinystyrät täplittävät liikkumattoman veden pintaa.
Veden vihreät minipallerot eivät ole kylmästä kohmeessa, mutta ehkä ne eivät vain mahdu liikkumaan. Tuulen tipauttamat lehdet jäävät juuri siihen, mihin ovat ensiksi laskeutuneet.
Kapuan suolta ylös Sammalistonkalliolle, missä tuuli puhaltaa voimalla ja erotan puunlatvojen välistä jopa alhaalla siintävän Päijänteen vaahtopäitä. Joku taiteellinen sielu on askarrellut luonnon aineksista sienitaideteoksen.
Aurinko kirkastaa maiseman värit, kun taivallan kalliolla ja sen rinteillä eteenpäin. Alan laskeutua Päijänteen tyrskyjä kohti. Mutkitteleva polku vaihtuu välillä leveäksi uraksi, kunnes kapenee jälleen ja saavun rantaan.
Teerilahden rantapolku tarjoaa vastarannalla hienon ruskamaiseman iloisen kirjavine puineen. Rantakaislikko taipuu viuhuvassa tuulessa. Saavuttuani nuotiopaikalle huomaan, että tulitikut jäivät kotiin, mutta eipä tässä tuulessa olisi ollut helppoa tulia tehdäkään. Onneksi tuli tehtyä tee valmiiksi termospulloon.
Lähtöpaikalle palaava polku kääntyy yksityiseksi muuttuvalta tieltä vehreiden sammalten kuusikkoon, mutta kohta on vastassa huimaavan kaunis koivikko. Liekö tässä ollut niitty vai pihapiiri, kun puiden lomassa on lukuisia villiintyneitä punaherukkapensaita.

Syksyn viimeiset punaviinimarjat! Jos olettekin pakkasen puraisulta välttyneet, kävelijältä ette.

Jossain Jääskelän tilan alueella on myös Jyväskylän kaupungin perustamisesta aloitteen 1823 tehneen Carl Christian Rosenbröijerin hautakappeli, mutta sen sijaintia luontopolun kartta ei kerro. Levätköön Rosenbröijer siis rauhassa.

Kommentit

  1. Ihastuttavia kuvia taas kerran! Itse katselen toistaiseksi Varsovan maisemia: puistoissa lehdet ovat enimmakseen viela vihreita, mutta putoilevia kastanjoita joutuu vaistelemaan. Syksyn merkit ovat taallakin ilmassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…