Siirry pääsisältöön

Imatra: Muinaisuoman luontopolku

Ei uskoisi, että olen nyt Suomen ensimmäisellä luonnonsuojelualueella, jonka vahvisti peräti Venäjän tsaari Nikolai I - ympäristönsuojelija siis. Olen Imatrankoskella kahdella tapaa: Imatran keskustaksi nimetyssä kaupunginosassa sekä sähköntuotantoon padotun Vuoksen uoman äärellä. Imatran kuuluisinta koskea ympäröivä Kruununpuisto perustettiin luonnonsuojelualueeksi jo vuonna 1842, jotta tämän Suomen vanhimman matkailunähtävyyden ympäristö pysyisi turvassa. Koski itse koki kuitenkin myöhemmin muodonmuutoksen. Muinaisuoman polku kulkee Voimalaitoksen niemellä (kuvassa vasemmalla), joka oli sekin joskus Vuoksen pohjaa.
Muinaisuoman luontopolku on merkitty maastoon sinisin käpy- ja maalimerkein ja se alkaa voimalaitokselle virtaavan kanavan puolelta. Alkuperäistä luonnonuomaa saa ihastella veden täyttämänä vain koskinäytöksissä. Alkuun voimalaitoksen vieritse kulkevalla reitillä kerrotaan rastitauluissakin voimalasta, kunnes pääosaan nousee alueen vapaa luonto.
Polku kohoaa kuusten leveiden juurakoiden peittämänä harjanteelle ja suuntaa sitten Voimalaitoksen niemen kärkeen. Tähän aikaan vuodesta on vaikea arvata, minkä verran kuusikossa kasvaa käenkaalia.
Niemen päästä, jossa voimalalta laskeva alakanava ja luonnonuoma risteävät, häämöttää aiemmin ohittamani voimala. Tämä Vuoksen uoma on oikeasti kaivettu kanava.
Polku kulkee kuivassa kangasmaastossa leppeästi Vuoksen rantaa pitkin kohti vanhaa luonnonuomaa. En yhtään ihmettele, että koiranulkoiluttajat näyttävät viihtyvän täällä. Vesillä soutelee yksinäinen kalastaja.
Imatrankosken kuivan luonnonuoman puolella on Vuoksi matalaa kivikkoa. Kun polku nousee puiden katveesta ylemmäs, saavun oudon tasaiselle hiekkakankaalle, jolla kasvillisuus on melko niukkaa. Selviää, että allani on läjityskenttä, johon koottiin voimalaitoksen kanavan ruoppauksesta tullutta maa-ainesta. Jos tämäkin on ollut luonnonsuojelualuetta 1980-luvulla, on ollut aikamoinen päätös peittää läjityksellä luonnontilainen niemi. Saa nähdä, millaiseksi alue muuttuu, kun luonto tekee työtään.
Rannasta erottuu punaisista kivistä koottu spiraali, tuntemattoman tekijän ympäristötaideteos.
Laskeudun jälleen alemmas, uomaan, johon voimalan yläpuolinen ylisyöksykanava laskee - tapauksessa, jolloin vesi tulvisi yläkanavan reunavallin yli. Kosteikon ylittävien pitkospuiden töröttää komea ryhmä syysauringossa kuivattelevia osmankäämejä.

Kuusten suojista paljastuu vehreää kasvustoa. Kallioilla kasvaa saniaista, sirolehtistä kallioimarretta. Sitten alkaa ilmestyä tutkittavaa itse kallioissa: koska vesi on tehnyt täällä töitään pyörittelemällä kiviä pyörteissä, on kallioihin hioutunut hiidenkirnuja silloin, kun Vuoksi vielä virtasi vapaana ja vuolaana.

Hiidenkirnuja tulee vastaan polun varrella useammassakin paikassa; isoimpia niistä on huomioitu muistolaatalla.
Polku saapuu Imatrankosken noin 5000 vuotta sitten syntyneelle luonnonuomalle, jonka vastarannalta Imatran Valtionhotelli erottuu uljaana. Edes valokuvia ottamaan ei kannata mennä kaiteen toiselle puolelle, siitä on sen verran ilkeä pudotus uoman lohkareiselle pohjalle.
Ikikuusikon vieressä, muutaman metrin ylempänä kulkee Imatrankoskentie. Luontopolku alittaa sen nokkelasti entistä tukinuittoränniä pitkin ja saavun Patopuistoon.
Imatran impi (Taisto Martiskainen, 1972) lojuu siellä hieman orpona kylpyaltaassaan, joka on jo tyhjennetty talveksi...

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…