Siirry pääsisältöön

Pisan vuorella

Pisan tornille voi reissata myös tekemättä Italian-matkaa. Lähdemme matkaan Nilsiän Lastukosken tuntumasta, Koskenalan parkkipaikalta, josta syksynkostea polku vie ensin hakkuuaukean kautta metsän laitaan. Punatäpläinen, viistoon vasemmalle osoittava opastekyltti polun oikeassa reunassa hämää aavistuksen ja valitsemme hölmösti leveämmän uran (eikä polulta tiukemmin vasemmalle kaartavaa kapeaa) - virhe!

Tovin kuljettuamme ihmettelemme opasteiden puuttumista - pitäisikö kääntyä takaisin? - mutta kun saavumme hiekkatielle, voi kartasta päätellä että löydämme sen kautta helposti takaisin reitille. Pian olemme jälleen polulla ja väistämme vastaantulijoita. Hirvimetsällä asteleva mies ei ole vielä kohdannut saalistettavaa.
Enemmän tai vähemmän lahoja lankkuja sekä maalla pitkospuina että ojien tai purojen ylityspaikoissa riittää. Pieni kohennus olisi paikallaan... Sateinen syksy on sen verran tarkkaan kastellut maata, että  täällä on parasta kulkea kengissä, jotka eivät vettä tai kuraa kavahda.
Saavumme erämaatunnelmaiselle Isolle Pisanlammelle, jonka pintaa hivelee vain leppoisa tuulenvire, eikä yhden yhtä ranta-asumusta näy, vaikka vastarannalta pilkottaakin laiturintapainen.

No, olemme luonnonsuojelualueella. Pisanlammen vieressä saa käyskennellä lempeän satumetsän tunnelmassa, ennen kuin reitti siirtyy joksikin aikaa pikkutielle. Lammen pohjoispäästä polku kääntyy takaisin etelään päin ja lähtee kohoamaan jyrkästi ylös Pisan vuorelle.
Kun saavutamme kallioita, alkaa jalkojen juuresta löytyä myös valkoisia kivenmurikoita, ukkoskiviä. Ja sitten oikea nähtävyys, Pirunkellari.
Pirunkellari ei ole luonnollisesti syntynyt luola, vaan ihmisten kovertama; seinistä on hakattu korukiviksi puhdasta kvartsia, vuorikristallia. Pujahdan kurkistamaan luolaa kallion sivuseinältä alakautta; hyvin sinne mahtuu. Nyt tänne ei parane jättää jälkeäkään; luola on rauhoitettu.
Sitten alkaa varsinainen kapuaminen; rappusten jälkeen jyrkkää rinnettä ylös Pisan vuoren laelle.

Maisemia näkyy hienosti jo ennen tornia, mutta toki tähän Pisan torniin kannattaa kiivetä aivan ylös asti, jotta näköaloista pääsee nauttimaan ihan kunnolla.
Lännen-luoteen suuntaan Nilsiään on kaikkein avarin näkymä puiden latvojen yli. Puuttomat Tahkovuoren rinteet erottuvat hyvin tänne saakka. Niin, Tahkovuori (kartassa Tahkomäki) on yli 300* metriä korkea
eli vielä korkeampi (*korjattu 13.9.2016) kuin tämä 270,6 metriä korkea Pisan vuori, jossa näkötornin ansiosta olemme melkoisen ylhäällä - tuntuu että Tahkoa ylempänä! Koillisessa näkyy lähinnä Valkeinen-järvi, jonka takana on Ala-Siikajärvi.
Kun kapuan tornista alas, olen iloinen, etten hermoile puisissa näkötorneissa, sillä muutama tukiparru näyttää kaipaavan huoltoa, ettei tästä tulisi Pisan kalteva torni...

Pienen matkan päässä tulee vastaan historiaa: Täyssinän rauhan rajan (1595) muistona kaiverrukset kalliossa.Vuosiluvut, Ruotsin ja Venäjän edustajien nimikirjaimet ja kruunut eivät kaikki enää kovin hyvin erotu. Selittävä opaste on jo sen verran kulunut, että kaipaisi uusimista. Aika hauskaa olla Savossa, mutta Ruotsin ja Venäjän entisellä rajalla!
Jälleen on edessä jyrkkä rinne, tällä kertaa alaspäin. Rappusten jälkeen rinne loivenee ja metsän siimeksessä tulee vastaan puupenkki. Tapani Parviaisen (1948-1997) muistoksi ovat omaiset lahjoittaneet tänne hienon penkin levähdystä kaipaavalle. Todella kaunis ajatus.
Poikkeamme paluumatkalla vielä katsomaan rauhoitettua isoa mäntyä, jonka ympäri kahden aikuisen kädet eivät aivan riitä. Onneksi tämä mahtavajuurinen puu on saanut kasvaa rauhassa. Kaunis retkipäivä Pisalla!
(Kävelypäivä 29.10.2011)

Kommentit

  1. Hei! Ajelin muutamiakin kertoja tuosta Pisan ohitse, ja suunnitelmissa oli sinne kiivetä, mutta haaveeksi jäi. Jospa ensi kesänä yrittäisi uudelleen.
    On ollut hauskaa huomata kuinka paljon olet liikuskellut samoissa maisemissa kuin minä :)

    VastaaPoista
  2. Varsinkin nämä Savo-postaukset ihastuttavat!

    VastaaPoista
  3. Itselläkin vielä Pisa käymättä... :(

    VastaaPoista
  4. Savolle syömmeni sykkii! Tervemenoa vaan Pisan maisemiin, siellä olisi varmasti hienoa myös lumikenkäillä ;-)

    VastaaPoista
  5. Kävimme Pisalla 3.4.2014. Uuden näkötornin perustukset oli valettuna ja huipun porrastyöt kesken. Rakennusporukan leiri oli jäänyt vähän samannäköiseksi kuin olisi kauhuleffasta, jossa karhu olisi syönyt työmiehet... Maisemat olivat silti kauniit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista että ihan uusi torni tulossa! Taisi jo olla aikakin. Toivottavasti torniurakka ja jälkien raivaus valmistuvat pian, kun kevät ja retkisäät ovat jo näin hyvässä mallissa.

      Poista
  6. Kävin Pisalla. Ei ole vielä torni valmis. Istuin kalliolla ja katselin taivaanrantaa....

    VastaaPoista
  7. No nytpä käydessämme (16.9.2014) oli jo uusi terästorni valmis. Huikeat näkymät ja kierreportaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu! Sittenpä ei enää arveluta, miten hyvin torni pysyy pystyssä, sillä se edellinen torni oli tosissaan jo aikansa elänyt.

      Poista
  8. Hyvää tarinaa. Tahkovuoren korkeuden vain voisi korjata. Se on yli 300 m meren pinnasta, samoin kuin läheinen Kinahmi. Matalampanakin Pisa on tosin jylhempi ja vaikuttavampi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…