Saarijärvi: Julmat lammit

Saarijärven Julmat Lammit -luonnonsuojelualueen retkeilypolun aloituspisteessä Kokkolantien varressa huomautetaan topakasti: Polku on erittäin vaativa. VARO JYRKÄNTEITÄ! Kulku omalla vastuulla. Siis ihan hyvä, että maa ei ole jäässä tai lumipeitteinen, vaikka tänä marraskuisena aamuna on pakkaskeli.
Kolmen kilometrin mittainen reitti on merkitty erittäin hyvin maalimerkein. Hyvin pian edessä on ensimmäinen julma lampi, jota voi katsella vaikka kallion reunalle rakennetulta näköalapaikalta, kaiteen takaa.
Sieltä puunjuurakkojen juovittama polku kapuaa ylös harjanteelle ja laskeutuu sieltä jyrkästi alas rinnettä. Tämä ei tosiaan ole tyypillinen kepeäkulkuinen luontopolku, vaan hienoa ja vaihtelevaa maastoa.
Laskeudun jyrkkiä puurappusia alas. Oikealla siintää pitkulainen lampi, jonka pinta on tuskin havaittavasti jäässä. Ajattelen: alkutalven päivän vähäiset valoisat tunnit on käytettävä hyvin... Tällaista keliä on niin harvoin!
Aamukymmenen maissa liikkeellä ei ole vielä muita, joten saan nauttia nousevan auringon seurasta ja maisemista pakkasaamun hiljaisuudessa. On hyvää aikaa kumartua katsomaan vaikka yön jäljiltä huurteisia puolukanvarpuja
tai torvijäkäliä, enkä muista ennen nähneeni tätä kaunista punakoristeista (jälkiselvitys: punatorvijäkälä), jota löytyy toisen lammen kalliolta. Lammen tummaa, ohutta jääpeitettä koristavat valkoiset lumiviirut, jotka näyttävät melkein siltä kuin joku olisi luistellut lammella.
Aamuaurinko maalaa vähitellen lisää vihreän ja kullan sävyjä esiin. Ohitan hassun, pienen pyöreän metsälammen, joka on kuin vedellä täyttynyt ja sammaloitunut kraateri. Lopulta saavun retkipolun päähän, katetulle nuotiopaikalle männikön keskellä.
On aikamoisen mukavaa tehdä tulet ja istuskella penkillä kaikessa rauhassa, siemailla mukista evästeetä ja ajatella vaikka sinisiä ajatuksia. Tästä ei ole kiire mihinkään.
Käyn vielä rannassa kelluvalla laiturilla katsomassa kirkasta, julmaa lampea, jonka pinta ei värähdäkään. 
Vastarannalta kuulen jo ääniä; en olekaan enää ainoa näitä lampia kiertävällä polulla. Kanervikko kimmeltää kuuran sulaessa, kun päivä etenee pidemmälle.
Lammen toisessa päässä riite peittää vettä. Auringon säteet eivät ole yltäneet tänne saakka.
 Julmia Lampia kiertävä polku on maalimerkkien lisäksi merkitty myös sinivalkoisilla Runebergin eräpolku -tolpilla, onhan reitti osa noin 12 kilometrin pituista Runebergin erä- tai luontopolkua, joka kulkee Kolkanlahden alueella.
Polku palaa takaisin lähtöpaikkaa kohti kallioita pitkin ja saapuu jyrkänteelle, joka viettää kohmeiseen lampeen. Naava roikkuu suurina töyhtöinä kallion reunan puussa.
Pieni suo nukkuu. Vastapäisen kallion laella on näköalapaikka, jolta katselin maisemia ihan alkumatkasta. Nytpä näen, miten korkealla olin.
Loppumatkasta polku poikkeaa vehreään, kosteampaan maastoon. Aurinkoraukka ei osaa nousta yhtään korkeammalle edes keskipäivällä...

Kommentit

  1. Olipa rentouttava retki kuvien matkassa. Tuo neljänneksi ylin lampikuva on itse upeus, samoin kuuraiset varvut ja jäkälät. Olisin voinut vaihtaa paikkaa kanssasi ja istuskella kauniissa säässä nuotion äärellä,AH!

    VastaaPoista
  2. Kiitos hietzu, sattui huikean kaunis aamu. Eikä nuotiotulta ei voi vastustaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit