Vesala ja luontopolku

Saavun Vesalaan, joka on Jyväskylän seurakunnan omistama leirikeskus 15 km Jyväskylästä länteen, eli löytyy Keuruulle johtavan valtatie 23:n varrelta. Vesalan laajalta alueelta löytyy myös parin kilometrin pituinen luontopolku. Parkkipaikalta viitta ohjaa Hiljaisuuden polulle, pikkutielle, joka johdattaa läheiselle Riihikirkolle.
Riihikirkko on tehty ihan oikeasta riihestä, joskin ikkuna-aukkoja on seiniin puhkottu reilusti, jotta luonnonvaloa riittäisi kirkkokansalle.
Koska riihikirkon ovi ei hievahdakaan kokeillessani takorautaista ovenkahvaa, päättelen että sisälle pääsee vain tilaisuuksien aikana. Sivuikkunasta näkee kuitenkin osan "alttaritaulusta": suurista päätyikkunoista näkyy Vähä-Vesanka -järven maisema.
Myös kirkon eteen pystytetty suuri risti on harmaantunut riihen seinien väriseksi. Katson veden äärellä auringon hetkeksi kultaamaa vastarantaa ja seuraan sitten kapeaa polkua takaisin leirikeskukselle, ohi kodan. Vesala on tuttu paikka esimerkiksi monille rippikoulun käyneille jyväskyläläisille, joille Rysä, Nuotta ja Verkko merkitsevät kalastusvälineiden lisäksi leirikeskuksen rakennuksia.
Lähden seuraamaan luontopolulle johtavia viittoja, kohti Syvälahtea. Hirsiseinäisen Rysän jälkeen on mukava laskeutua järven rantaa seurailevalle kävelytielle ja kuunnella hiljaisuutta. Ihan kohta on kuitenkin kavuttava jyrkkää rinnettä ylös.
Rinteen päällä on aikoinaan Seurakunnan Siniset -partiolippukunnan käytössä ollut partiomaja. Nyt majalla ei ole ketään, vaikka on viikonloppu! En siis pääse tiedustelemaan, ketkä paikkaa nykyisin käyttävät. Kenties nimeä vaihtaneen Seurakunnan Siniset -lippukunnan seuraaja, Siniset Samoojat?
Laskeudun takaisin rantaan ja jatkan matkaa kohti Syvälahtea, vaikka vasemmalle nousisi houkuttelevia polkuja. Lahden päässä on päätettävä, menenkö suoraan luontopolulle vai vasta kohta. Aurinko on jo alhaalla, mutta päätän tehdä ensin pienen kierroksen Syvälahden niemessä.
Laskevan auringon värjäämät pilvenhaituvat heijastuvat upeasti järven pinnasta. Polku tuo minut lähelle niemen kärkeä, kumman oloiseen kuusikkoon.
Pähkin hetken, mikä kuusikossa tuntuu niin oudolta. No se, että kuuset kasvavat viivasuorissa riveissä ja niiden alaoksat on karsittu, joten kuusikoksi tämä on aivan liian valoisa...
Niemen toiselta laidalta löytyy alueen toinen riihi - ei aavistustakaan, missä käytössä - ja ilta-auringon suuntaan katsova laavu. Lähden palaamaan luontopolun lähtöpaikan suuntaan, sillä valon määrä hupenee koko ajan. Viereisen punaisen mummonmökin pihapiirissä opettelevat nuoret sinihuiviset partiolaiset halonhakkuun taitoa. Ehkä he ovat tulossa tekemään illaksi tulet laavulle.
Löydän merkityn luontopolun lähtöpisteen Vesalantien varresta. Kangasmetsään suuntaava polku on aito kapeahko metsäpolku, jota on mukava kulkea.
Paikoin polku-ura levenee ja muutenkin huomaa, että nyt ei olla luonnonsuojelualueella; ympärillä on talousmetsää. Huomaan nopeuttavani askeleitani, sillä alkaa jo uhkaavasti hämärtyä.
Polun varressa on luontorasteja, joiden opastauluissa kerrotaan mm. puustosta ja eläimistöstä, mutta aika on ikävä kyllä tehnyt monellekin opasteelle tehtävänsä. Osa opasteista on kunnossa, mutta joistakin selostukset ovat joko kokonaan tai osittain tuhoutuneet.
Metsästä, yhden kerran hiekkatien ylitettyään, luontopolku saapuu hakkuuaukealle, missä painan pipon paremmin päähäni. Tuuli tuntuu korvissa, kuivat heinät kahisevat ja kaartuvat tuulessa jaloissani. Tunnen lähestyvän talven, vaikka lunta ei näy.
Hakkuuaukean jälkeen polku käy metsän puolella ja nousee sitten kankaan poikki kulkevalle Neulakankaantielle, jota pitkin suurin osa loppumatkasta sujuu. Auringonlasku on maalannut taivaalle yhä lisää värejä.

Luontopolun reitti kääntyy lopuksi hiekkatieltä oikealle, missä polulla on yhä hämärämpää, puiden väliin tehdystä aukosta huolimatta. No, olen jo hyvin lähellä Vesalan leirikeskusta, joten valon vähyys ei haittaa. Tähän vuodenaikaan saa olla tarkkana, että ei tule lähdetyksi liikkeelle liian myöhään, sillä metsässä ei saisi koskaan olla kiire! Ensi kerralla otsalamppu mukaan kaiken varalta?

Kommentit

  1. Kiitos linkistä. Hyviä muistoja nousi mieleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit