Siirry pääsisältöön

Vesala ja luontopolku

Saavun Vesalaan, joka on Jyväskylän seurakunnan omistama leirikeskus 15 km Jyväskylästä länteen, eli löytyy Keuruulle johtavan valtatie 23:n varrelta. Vesalan laajalta alueelta löytyy myös parin kilometrin pituinen luontopolku. Parkkipaikalta viitta ohjaa Hiljaisuuden polulle, pikkutielle, joka johdattaa läheiselle Riihikirkolle.
Riihikirkko on tehty ihan oikeasta riihestä, joskin ikkuna-aukkoja on seiniin puhkottu reilusti, jotta luonnonvaloa riittäisi kirkkokansalle.
Koska riihikirkon ovi ei hievahdakaan kokeillessani takorautaista ovenkahvaa, päättelen että sisälle pääsee vain tilaisuuksien aikana. Sivuikkunasta näkee kuitenkin osan "alttaritaulusta": suurista päätyikkunoista näkyy Vähä-Vesanka -järven maisema.
Myös kirkon eteen pystytetty suuri risti on harmaantunut riihen seinien väriseksi. Katson veden äärellä auringon hetkeksi kultaamaa vastarantaa ja seuraan sitten kapeaa polkua takaisin leirikeskukselle, ohi kodan. Vesala on tuttu paikka esimerkiksi monille rippikoulun käyneille jyväskyläläisille, joille Rysä, Nuotta ja Verkko merkitsevät kalastusvälineiden lisäksi leirikeskuksen rakennuksia.
Lähden seuraamaan luontopolulle johtavia viittoja, kohti Syvälahtea. Hirsiseinäisen Rysän jälkeen on mukava laskeutua järven rantaa seurailevalle kävelytielle ja kuunnella hiljaisuutta. Ihan kohta on kuitenkin kavuttava jyrkkää rinnettä ylös.
Rinteen päällä on aikoinaan Seurakunnan Siniset -partiolippukunnan käytössä ollut partiomaja. Nyt majalla ei ole ketään, vaikka on viikonloppu! En siis pääse tiedustelemaan, ketkä paikkaa nykyisin käyttävät. Kenties nimeä vaihtaneen Seurakunnan Siniset -lippukunnan seuraaja, Siniset Samoojat?
Laskeudun takaisin rantaan ja jatkan matkaa kohti Syvälahtea, vaikka vasemmalle nousisi houkuttelevia polkuja. Lahden päässä on päätettävä, menenkö suoraan luontopolulle vai vasta kohta. Aurinko on jo alhaalla, mutta päätän tehdä ensin pienen kierroksen Syvälahden niemessä.
Laskevan auringon värjäämät pilvenhaituvat heijastuvat upeasti järven pinnasta. Polku tuo minut lähelle niemen kärkeä, kumman oloiseen kuusikkoon.
Pähkin hetken, mikä kuusikossa tuntuu niin oudolta. No se, että kuuset kasvavat viivasuorissa riveissä ja niiden alaoksat on karsittu, joten kuusikoksi tämä on aivan liian valoisa...
Niemen toiselta laidalta löytyy alueen toinen riihi - ei aavistustakaan, missä käytössä - ja ilta-auringon suuntaan katsova laavu. Lähden palaamaan luontopolun lähtöpaikan suuntaan, sillä valon määrä hupenee koko ajan. Viereisen punaisen mummonmökin pihapiirissä opettelevat nuoret sinihuiviset partiolaiset halonhakkuun taitoa. Ehkä he ovat tulossa tekemään illaksi tulet laavulle.
Löydän merkityn luontopolun lähtöpisteen Vesalantien varresta. Kangasmetsään suuntaava polku on aito kapeahko metsäpolku, jota on mukava kulkea.
Paikoin polku-ura levenee ja muutenkin huomaa, että nyt ei olla luonnonsuojelualueella; ympärillä on talousmetsää. Huomaan nopeuttavani askeleitani, sillä alkaa jo uhkaavasti hämärtyä.
Polun varressa on luontorasteja, joiden opastauluissa kerrotaan mm. puustosta ja eläimistöstä, mutta aika on ikävä kyllä tehnyt monellekin opasteelle tehtävänsä. Osa opasteista on kunnossa, mutta joistakin selostukset ovat joko kokonaan tai osittain tuhoutuneet.
Metsästä, yhden kerran hiekkatien ylitettyään, luontopolku saapuu hakkuuaukealle, missä painan pipon paremmin päähäni. Tuuli tuntuu korvissa, kuivat heinät kahisevat ja kaartuvat tuulessa jaloissani. Tunnen lähestyvän talven, vaikka lunta ei näy.
Hakkuuaukean jälkeen polku käy metsän puolella ja nousee sitten kankaan poikki kulkevalle Neulakankaantielle, jota pitkin suurin osa loppumatkasta sujuu. Auringonlasku on maalannut taivaalle yhä lisää värejä.

Luontopolun reitti kääntyy lopuksi hiekkatieltä oikealle, missä polulla on yhä hämärämpää, puiden väliin tehdystä aukosta huolimatta. No, olen jo hyvin lähellä Vesalan leirikeskusta, joten valon vähyys ei haittaa. Tähän vuodenaikaan saa olla tarkkana, että ei tule lähdetyksi liikkeelle liian myöhään, sillä metsässä ei saisi koskaan olla kiire! Ensi kerralla otsalamppu mukaan kaiken varalta?

Kommentit

  1. Kiitos linkistä. Hyviä muistoja nousi mieleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…