Siirry pääsisältöön

Aaltomaista valoa


Jyväskylän Aalto-salille virtaa sunnuntaiaamuna väkeä pääoven koristeellisen katoksen alitse. Moni muukin lienee sunnuntaikävelyllä, vaikka kylmä päivä onkin.
Alvar Aallon suunnittelema työväentalo (1925) on tänään politiikan näyttämönä, kun toinen vaalien finaaliin päässeistä presidenttiehdokkaista pysähtyy kaupungissa.
Työväentalolla voi kokea monenlaisia valaistumisen hetkiä. Heti A-salin sisääntuloaulassa eli naulakkokerroksessa ainakin yhdestä kattolampusta huomaa, että Aallon muotokieli oli 1920-luvulla vielä iloittelevan koristeellinen!
Ylös johtavia portaita reunustavat pylväät on yläosastaan naamioitu riemastuttavan värisiksi, klassisen mallisiksi ruukuiksi.
Korkeutensa puolesta avaraa (muutoin kapeahkoa) yläaulaa valaisevat kultalehvin koristellut kattokruunut - ja näin päiväsaikaan valo tulvii tilaan korkeista, kapeista ikkunoista.
Aalto-salin takaseinä on täältä aulan puolelta kaareva ja seinää peittävät ornamenttisomisteiset nelikulmiot. Hmm, tämä lyhty muistuttaa Tapionkadulla sijaitsevan Aira-talon ulkolyhtyjä! 
Täyttä Aalto-salia valaisevat alkuperäiset, tähden muotoiset kattolamput, joiden alla tilaisuuden tähti puhuu ja kohtaa kannattajiaan.
Salin peräseinällä ojentautuvat pehmeästi kaartuvat, simpukkahattuiset pienet valaisimet.
Presidenttiehdokas Pekka Haavisto poistuu kampanjatilaisuudesta tyytyväisen näköisenä kohti Kuopiota. Minä puolestani jatkan matkaa kävelykatua pitkin ja olen kiitollinen lämmitetystä kadunpätkästä vain siltä osin, että sillä ei ole huopikkaille liukasta jäätä. Lumeton katu kun tuntuu turkasen kovapintaiselta huopatossun alla.
Kirkkopuistosta löytyy yksi iloisten lintujen koristama sähkönjakokaappi. Virallisesti sähkökaappien ulkoasua ei Jyväskylässä ole tietääkseni koskaan saanut parannella taideteoksin - vielä. Toivossa on hyvä elää; jotain piristystä nämä pömpelit kaipaisivat muuallakin.
Luvattoman huonoon kuntoon päästetty Suojeluskuntatalo - tai Valtiontalo - (Alvar Aalto, 1928-29) on nyt huputettu, koska sen remontti on viimeinkin alkanut.
On tosi ilahduttavaa, että Kilpisenkadun puolella pressua kuvittaa tyylikkäästi rakennuksen julkisivua mukaileva piirros ja Vapaudenkadun puoleisella seinällä puolestaan on piirros (ilmeisesti) rakennuksen valmistumisajankohdalta. Kyllä tämä peruslainapeitteet voittaa...
Kirkkopuiston penkkejä peittää paksu lumikerros. Tuohon mukavasti istuakseen tarvitsisi takamuksen alle vähintään solumuovialustan tai lampaantaljan, mutta onhan siihen näemmä voinut istahtaa ilmankin.
Yliopiston kampuksella Aallon suunnittelemat rakennukset heijastelevat modernimpaa maailmaa. Punatiiliseinistä saa etsiä tyystin toisenlaisia yksityiskohtia kuin arkkitehdin 1920-luvun töistä. Kulmikkaasti taittuvia seiniä, yksi ainoa ikkuna ylimmän kerroksen nurkkauksessa, yksinkertaisia ovenkahvoja.
Pakkaslumi peittää visusti koko kampusaluetta puistoineen. Aallonpuistoon auringon säteet osuvat talvisin iltapäivällä, joten silloin on paras aika kuljeskella näillä yliopiston kävelyteillä. Pudotan huomaamattani lapasen, mutta takanani kävellyt herrasmies palauttaa sen huomaani jo ennen kuin ehdin sitä kaivata.

Kauniilta kampusalueelta ei nyt pääse kulkemaan suoraan Moirislammen vieritse Voionmaankadulle, koska alueen kunnostustyöt jatkuvat. Toivottavasti reitti avautuu pian takaisin.
Jäämuodostelmat kimaltelevat auringossa. Pitkäkadulla lyhtypylvään mainospaikka on tyhjänä, mutta kehyksiin syntyy näkökulmasta riippuen esimerkiksi jääpuikkoinen taideteos, naapuritalon räystään ja syöksytorven avustuksella.
Taas tulee todistettua, että pakkaspäivänä parhaimmat kävelyjalkineet ovat perinteiset huopikkaat - kumipohjilla varustettuna - joissa varpaita ei palele!

Kommentit

  1. Kiitos. Suunnittelin itsekin käyväni katsomassa Pekka Haavistoa ja vielä enemmän mielenkiintoani kutkutti Aaltosali koristeluineen. Mutta en jaksanut nousta tarpeeksi ajoissa ja kuulin,etteivät kaikki halukkaat olleet mahtuneet sisäänkään. Upeaa, ei-aaltomaista arrkitehtuuria. Taidan pitää tämän tyylisestä Aallosta enemmän.

    Huopikkaat minulla on ollut vain lapsuudessa,eikä silloinkaan kovin pitkään, sillä äiti huomasi että siskokset eivät pysy huopikkailla pystyssä :P Tekisi mieli kokeilla uudelleen näin aikuisiällä.

    VastaaPoista
  2. Jep, täyttä oli; ilmeisesti jopa 100-200 ihmistä oli oven takana (ja osa jaksoi jonottaa jopa 40 minuuttia sisälle!). Työväentalo oli kaunis paikka tilaisuudelle.

    Täytyy tunnustaa että kaaduin itse huopikkailla tänään, yhdessä jäisessä kulmauksessa, mutta sitä sattuu oikeasti todella harvoin. Nyt on sellainen pakkasjakso, että parempia töppösiä ei ole :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…