Loppiaisen vapaaelämyksiä

Uusi vuosi, uusi lumi, joka tuntuu jalkojen alla lähes ensilumelta; maa ehti olla musta ja kurainen niin pitkään. Tämä kaunis valkoinen on parhaasta päästä luonnonvaloa talvella.
Tuore lumi on tarttunut kerroksittaisena kuorrutteena muutamiin puunrunkoihin. 
Lumen ja jäätyneen hyhmän alle jääneet pitkospuut eivät tarjoa sileää ja leveää väylää oikopolun kulkijoille.
Väistän Viitaniemeen polkevaa fillaristia, joka tuhahtaa polun kapeudesta. Mutisen takaisin, että tämä on lähinnä kävelypolku... Ja pysähdyn katsomaan vähitellen jäätymässä olevaa puroa hentojen puiden keskellä.
Taidepolun varressa päivystää rivitalon etupihalla matalakasvuinen lumiukko. Böö!

Nousen Jaroslavlin aukiolle, Viitatornin varjoon. Aukion oikean laidan matalassa rakennuksessa taisi vuosikymmeniä sitten olla Spar-ruokakauppa, jos muistan oikein. Suurten lasi-ikkunoiden edessä, Tuomiojärven puoleisessa päässä, roihuaa ulkotuli telineessä. Suorastaan kutsuvasti, kenties? Astun lumisen pihan poikki lähemmäs ja uskaltaudun kokeilemaan ovea.

Avoinna on! Kauko Sorjosen säätiön omistama Galleria Variantti on muutenkin avannut ovensa aivan vastikään, 4.1.2012. Avausnäyttely on kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen 70-vuotisjuhlanäyttely Ihmisiä ja mielenmaisemia. Galleristi toivottaa minut iloisesti tervetulleeksi ja ojentaa näyttelyluettelon. Valoisassa huoneistossa on esillä sekä maalauksia että pieniä veistoksia Sorjosen suomalaisen taiteen kokoelmasta. Wilho Sjöströmistä en ole ennen kuullutkaan, joten on kiva nähdä muista näyttelyn töistä pirtsakoin värein erottuva Kylpijä-maalaus.
Muuten viehätyn eniten pienistä maalauksista, jotka palauttavat mieleen muistoja kesäilloista: Hjalmar Munsterhjelmin Järvenranta kuutamossa ja Ellen Favorinin Elokuun ilta. Ajatukset harhailevat heti järville ja melontaretkille...

Olen ollut siinä harhaluulossa, että loppiainen on pyhäpäivä. Ostoskasseja roikottavat kävelijät astelevat vastaan jo lähellä Harjua, mutta kauppahyörinä ei ole tänään minua varten. Laskeudun Harjulta Kilpisenkatua alas ja huomaan, että rahakukkaroni on kotona (se siitä kupposesta kuumaa!), joten saan joka tapauksessa tyytyä ilmaishuveihin.
Onneksi on Kilpisenkadun Näytönpaikka-ikkunagalleria! Eija Koski on luonut aivan upeita kransseja, joiden ripustus näyteikkunaan tekee niistä joulukransseja. Yksittäisinä useimmat niistä sopisivat mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta pajunkissoilla päällystetty suloisenpehmeä kranssi (yllä) vie tietenkin ajatukset pääsiäiseen. Muita käytettyjä materiaaleja ovat esimerkiksi tuohi, kuivatut sienet ja siemenkodat.
 
Herkät himmelit jouluistavat toisen ikkunan.
Mitä luonnonainetta ovatkaan pienet punaiset, ryppyiset pallerot, jotka somistavat suurta himmeliä? Taitavat olla ruusunmarjoja. Koski on tehnyt tarkkaa työtä.
Ylitän Kilpisenkadun ja astun Kauppakadulle. Taidemuseo Holvi näkyy sekin olevan auki, mutta...Ei mutta hetkonen, nythän on perjantai! Siispä visiitti sisätiloihin onnistuu myös rahatta! Onnenpäivä. Alakerran tilan ovat vallanneet Noora ja Kimmo Schroderus suurella, mustanpuhuvalla Maailma-työllään. Mustia vuoria, terästeitä, autonromuja, patsaiksi jähmettyneitä ihmishahmoja. Lohduton näky.

Taidemuseon toisessa kerroksessa mieli rauhoittuu. Istahdan alas noin kuudeksi minuutiksi hiljaisuuteen, jossa seuraa pitää seinän vallannut, oudon kiehtova sini-sinipunaisissa väreissä virtaava elävä kuvateos. Jaana Partanen ja Mielen alkemiaa - Harry Potter layer ei iskenyt minuun näyttelyn nimenä (turhana pitämäni Potter-viittauksen takia) mutta alan lumoutua... Sitten vielä yhdet rappuset ylös ja olen Partasen kuvien jännittävässä kolmiulotteisessa maailmassa. Aika huikeita valokuvateoksia, joissa jokaisessa on mietityttävä tarina. Kuvatarinoiden moniulotteisuus ja loisteliaat värit täytyy kokea paikan päällä!  Tiede ja unimaailma yhdistyvät taiteessa? Jää fiilis, että tänne voisi tulla vaikka uudelleen.

Taidemuseo Holvin ikkunassa on yksi taideteos, jonka tekijöistä ei ole esillä tietoa. Kauppakadun puoleisessa näyteikkunassa on vielä nyt jouluinen koristelu, mutta kuulen lipunmyyntitiskiltä, että pian esillepano muuttuu; museon työntekijät ovat luoneet tämän teoksen ja vaihtavat somistusta mielensä mukaan. Kiitos siitä museon omille anonyymeille taiteilijoille!

Kommentit

  1. mikä on variantin viitaniementien katunumero, harvinaisen vähän tietoja netissä paikasta ?

    VastaaPoista
  2. Galleria Variantti on osoitteessa Viitaniementie 13 (virallisesti ehkä 11-13). Käytännössä siis Jaroslavlin aukion vasemmalla laidalla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit